Tiedotteet 2017

Tälle sivulle on koottu vuonna 2017 julkaistut aluehallintoviraston (AVI) tiedotteet. Alueelliset tiedotteet löydät valitsemalla ylhäältä oikealta Valitse alue -kartasta haluamasi alueen.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston huomiot ja parannusehdotukset hallituksen esitysluonnokseen valinnanvapauslaista, joka on osa sote-uudistusta

Pohjois-Suomi

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on vastauksessaan sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntöön koskien hallituksen esitysluonnosta valinnanvapauslaista tehnyt huomioita ja ehdottanut valvontaa, erikoissairaanhoitoa ja maakuntien tehtäviä koskevia parannusehdotuksia.

 


Keinot kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja ja parantaa palvelujen saatavuutta ovat riittämättömät

Pelkästään ehdotetun valinnanvapauslain näkökulmasta tarkasteltuna väestön terveys- ja hyvinvointieroja ei voida kaventaa tai palvelujen saatavuutta parantaa ilman, että maakuntien roolia ja tehtäviä korostetaan.

Palvelujen järjestämisen perustaksi asiakassuunnitelma – tietojärjestelmistä kehitettävä toimivia

Koko uudistuksen onnistumisen lähtökohta on toimivat tietojärjestelmät ja valinnanvapautta koskevan tiedon saanti oikeassa muodossa. Monenlaisia palveluntarpeita omaavan asiakkaan palvelut saattavat helposti pirstaloitua eri palveluntuottajille, kun asiakkaalla on monenlaisia palveluntarpeita ja palvelut tuotetaan monella eri taholla. Asiakkaalle tulee laatia asiakassuunnitelmat, jotka ovat kaikkien toimijoiden saatavilla KANTA-/KANSA-palvelujen kautta. Sosiaalihuollon palvelut ovat vasta menossa ko. järjestelmiin. Asiakassuunnitelman laatiminen tulee olemaan vaativa, runsaasti resursseja sitova tehtävä. Vaarana on, että asiakasta tullaan "pompottelemaan" paikasta toiseen. Potilas- ja asiakasturvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota.

Sote-keskuksen lakisääteinen palveluvalikoima on sisällöltään ja laajuudeltaan liian laaja

Sote-keskusten erikoislääkäripalvelut on määritelty tarpeettoman yksityiskohtaisesti. Lakia ei pitäisi sitoa lainkaan yksittäisiin erikoisaloihin lukuun ottamatta yleislääketieteen erikoisalaa. Erikoisalojen sisällyttäminen sote-keskusten lakisääteiseen palveluvalikoimaan tulee harkita tarkkaan, jottei esim. harvaan asuttujen alueiden mahdollisuus sote-palveluihin heikkene.

Valtakunnalliset resurssivajeet erikoislääkärien määrissä ja joillakin erikoisaloilla lähiaikoina tapahtuva huomattava eläköityminen vaikeuttavat jo välttämättömien toimintojen järjestämistä erikoissairaanhoidossa ilman, että resursseja sidotaan pakonomaisesti sote-keskuksiin. Maakunnan tulisi voida harkintansa mukaan päättää sote-keskuksissa vaadittavista erikoisaloista ja näiden palveluiden sisällöstä.

Jopa eri kaupunkien sisällä olevien sote-keskusten välillä tarpeet voivat vaihdella huomattavasti. Nuorten perheiden asuinalueiden läheisyydessä sijaitsevissa sote-keskuksissa olisi tarvetta lastenlääkäripalveluille kun taas vanhusväestön asuttamilla alueilla palvelut voisivat kohdistua esim. vanhuspsykiatriaan ja fysiatriaan. On myös syytä huomioida, että digitalisaation hyödyntäminen joko etäpalveluina tai muuten tulee joustavammaksi yleislääketieteen erikoisalan ja muiden erikoisalojen välillä.

Säännökset asiakkaiden ohjauksen ja neuvonnan osalta ovat riittävät, mutta ammattihenkilöistä muodostetun ryhmän tehtävät, valta ja vastuusuhteet ovat epäselviä

Säännökset asiakkaiden ohjauksen ja neuvonnan osalta ovat riittäviä, työtä tehdään asiakkaan lähellä. Säännöksessä tarkoitetun ammattihenkilöistä muodostetun ryhmän tehtävät, valta ja vastuusuhteet jäävät hieman epäselväksi. Jatkovalmistelussa tulisi selkeästi säätää määräajat siitä, missä ja miten asiakassuunnitelma laaditaan ja miten siihen liittyvä palvelujen koordinointi tapahtuu. Tehtävä tuntuu olevan maakunnan liikelaitoksen tehtävä. Käytännössä toteutus voi jäädä liian etäälle asiakkaasta ja palvelujen järjestämiseen voi syntyä myös ajallista viivettä, kun palvelutarpeen arvioinnista tulee "moniportainen". Eniten hyötyisivät haja-asutusalueilla väestömäärältään pienten kuntien asukkaat.

Lakiluonnoksen valinnanvapautta lisäävä asiakasseteli on suunniteltu sisällöltään ja laajuudeltaan liian laajaksi

Sosiaalihuollon palveluissa ei asiakasseteliä tulisi laajentaa suunnitellun kaltaiseksi. Maakunnalla tulisi olla mahdollisuus itse harkita setelin laajuutta ottaen huomioon alueelliset olosuhteet ja toimintaympäristö.

Asiakassetelillä tuotettavien palveluiden tulisi olla "kevyitä" palveluja, jotka asiakkaan olisi helppo valita. Jotta asiakas pystyy tekemään palveluntarvettaan vastaavan valinnan, tulee hänen saada riittävästi tietoa tarjolla olevista palveluista, riittävää palveluohjausta ja tarvittaessa jopa mahdollisuutta tuettuun päätöksentekoon. Esim. vaikeavammaisten ja kehitysvammaisten asumispalvelujen osalta asiakassetelin ulottaminen voi olla riski asiakasturvallisuuden näkökulmasta. Asiakkaiden kyky ja mahdollisuus arvioida palveluntuottajia ja asiakassetelipalveluja ilman apua voi olla vaikeaa.

Asiakkaan aseman ja oikeuksien näkökulmasta asiakasseteliä koskevat säännökset ovat tarkoituksenmukaisia, mikäli asiakkaan lähellä on aidosti valittavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Asiakassetelin ulottaminen erikoissairaanhoitoon kuitenkin vaarantaa potilasturvallisuuden, koska se heikentää olennaisesti maakunnan liikelaitoksen mahdollisuuksia taata riittävät erikoisalojen palvelut ja ylläpitää päivystysvalmiutta.

Asiakkaan tulee ennen valintaansa voida faktatietoon perustuen tehdä vertailua palvelujen tuottajien välillä. Tämä edellyttää alkuvaiheen henkilökohtaista informointia ja palveluohjausta ja mahdollisuutta tietojärjestelmien hyödyntämiseen valinnassa.

Palvelutarpeen arviointi ja menettely (25 §) asiakasseteliä annettaessa vaikuttavat byrokraattiselta.

Lisäksi pienten toimijoiden edellytykset toimia palveluntuottajina riippuu siitä, millaisia alihankintaketjuja syntyy. Vaarana on, että pienet sosiaalihuollon yksityiset toimintayksiköt katoavat.

Säännökset eivät mahdollista henkilökohtaisen budjetin käyttöä

Maakunnalla on velvollisuus tarjota henkilökohtaista budjettia henkilöille, joilla on pitkäaikaista, jatkuvaa ja laaja-alaista erilaisten palvelujen tarvetta, mutta jotka pystyvät itse tai tuettuna suunnittelemaan ja hallinnoimaan omaa palvelukokonaisuuttaan. Tämä edellyttää asiakkailta paljon enemmän voimavaroja ja palvelujen tuntemusta kuin asiakasseteli.

Henkilökohtaisen budjetin tarjoaminen asiakkaalle edellyttää maakunnan toimijoilta tarkkuutta ja vahvaa osaamista siihen, kenelle budjetti sopii ja kenelle ei.

Uudistuksen vaikutus aluehallintovirastojen ja muiden toimijoiden asemaan

Säännökset määrittävät pääasiassa maakunnan valvontatehtävää. Lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaisen (LUOVA) tehtävä jää esityksessä osin epäselväksi.

Sote-uudistus tulee vaikuttamaan LUOVAn toimintaan olennaisesti ja siirtää osin nykyisiä valvontatehtäviä maakuntien tehtäväksi. Maakunnan tehtäviin kuuluu vastuu suoran valinnan palvelujen osalta laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta ja tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä.

Maakuntalain ja järjestämislain sääntely sisältää merkityksellisiä säännöksiä maakunnan vastuusta mm. perusoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen osalta.  Maakunta voi puuttua myös yksittäisissä asiakastapauksissa palveluntuottajan toimintaan. LUOVAn tehtäväksi jäänee maakuntien ja liikelaitosten ja yhtiöiden valvonta ko. palveluntuottajien omavalvonnan lisäksi. Omavalvonnan rooli korostuu.

Valvonnan painopiste siirtyy ennakolliseen ja riskiperusteiseen valvontaan. Maakunnan rooli valvonnassa tulee olemaan keskeinen. Toimiva yhteistyö maakunnan ja LUOVA-viraston välillä on erittäin tärkeä. Kantelujen määrä valvontaviranomaisille tullee vähenemään, mikä on varsin toivottavaa. Näin valvontaviranomainen voi keskittyä ennakolliseen ja riskiperusteiseen valvontaan. LUOVAn perustaminen mahdollistaa ohjaustoiminnan kokonaisuuden tehostamisen.

Muut huomiot

Alkuperäiseen esitykseen on tehty varsin tarpeellisia muutoksia. Esitysluonnos on kuitenkin edelleen terveydenhuoltopainotteinen sosiaalihuollon palvelujen jäädessä varjoon. Palvelujen integraatiotavoite tulee olemaan monituottajamallilla hankalasti saavutettavissa.

Tietojärjestelmiin, tiedon siirtoon ja tiedonhallintapalveluihin liittyvät tavoitteet aikatauluineen ovat erittäin haasteelliset. Kansalaisten perusoikeuksien yhdenvertainen toteutuminen on myös haaste.

Lupamenettely, joka muuttuu rekisteröintimenettelyksi, on edelleen yksi keskeinen ennakollinen valvonnan menetelmä. Valvonnallisen ohjauksen osuutta tulee voida lisätä jatkossa.

Maakuntalakiin osaksi maakuntien järjestämisvastuuta voisi säätää vastuuta palvelumarkkinoiden toimivuudesta. Haasteena on tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luominen kuten esim. maakunnan konkurssisuoja, alv-kohtelu. Olisi tärkeää varmistaa kaikissa maakunnissa ja niiden liikelaitoksissa samanlainen ja vertailukelpoinen kustannuslaskenta mahdollistamaan avointa vertailua ja ohjaustoimien oikeaa kohdentamista.
 

Lisätietoja
ylijohtaja Terttu Savolainen, p. 050 583 9912
vs. johtaja, lakimies Pirjo Mäkeläinen, p. 0295 017 581
etunimi.sukunimi@avi.fi

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

 

 

 


Päivitetty