Tiedotteet 2016

Kuulkaamme veteraanitarinoita ennen kuin niitä ei kuule

Pohjois-Suomi

Kuulkaamme veteraanitarinoita ennen kuin niitä ei kuule - Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen haastaa kuntien peruskoulut veteraaniperinne-talkoisiin!

 

"Kaikki Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnat ovat vuosituhannen vaihteessa laatineet kuntansa veteraanimatrikkelin. Usean kunnan matrikkeli sisältää myös kiinnostavia ja koskettavia henkilökohtaisia kertomuksia ja kuvia."  Savolaisen mukaan matrikkelit ovat oivallinen läpileikkaus niin koti- kuin sotarintaman arjesta sotien aikana. "Tulemme asettamaan kokoelman juhlavuoden aikana nähtäville virastossamme ja lainaamaan eri tapahtumiin."

 

Savolaisen mielestä sota-ajan elämästä on paljon opittavaa ja historian tuntemus on hyväksi.  " Haastankin tässä yhteydessä  Suomi 100 –juhlavuoden merkeissä kaikkien kuntien peruskoulut tutustumaan oman kunnan sota-ajan elämään ja tutustuman  matrikkeliin sekä haastattelemaan veteraaneja." 

 

Savolainen puhui Limingassa 11.9.2016 veteraanien kirkkopyhän yhteydessä

 

Puhe kokonaisuudessaan

 

Sotiemme veteraanien Pohjois-Pohjanmaan pohjoisten jokialueiden seutukunnallinen kirkkopyhä

11.9.2016

Juhlapuhe

Ylijohtaja Terttu Savolainen

 

 

Arvoisat sotiemme veteraanit, arvoisat lotat, kotirintamalla vastuuta kantaneet, arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat

 

 

Olette valinneet kirkkopäivienne tunnukseksi "Siunaa ja varjele meitä". Virsi on veteraanisukupolvelle merkityksellinen ja virren isänmaallinen sanoma koskettaa. Virsi esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti viisi päivää ennen talvisodan puhkeamista. Virren lauloivat seurakuntien kirkkokuorot sen säveltäjä Taneli Kuusiston  johdolla 1939 Helsingin Messuhallissa.

 

Uskon, että virsi antoi voimaa kestää vaikeat vuodet niin kotirintamalla kuin sodan taisteluissakin.  Virren pohjana on Uuno Kailaan Suomalainen rukous, jota on sanottu myös kauneimmaksi koskaan kirjoitetuksi isänmaalliseksi runoksi.  Virsi henkii suomalaisuutta, kohtalonuskoa, ehkä myös nöyryyttä. Virsi loppuu upeasti sanoin "Alati synnyinmaalle siipies suoja suo".

 

Sota-ajan muistot elävät vielä voimakkaina alueellamme elossa olevien veteraanien ja kotirintamalla olleiden kautta.  Sota vaikutti elämään monella tavalla Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.  Alueen väestö koki kovia aikoja ja suuria menetyksiä. Itäisellä alueellamme on kuntia, joissa käytiin rajuja talvisodan taisteluja.  

 

Rajakuntien siviiliväestö joutui useiden partisaani-iskujen kohteiksi. Oulussa pommitettiin siviiliväestöä niin talvi- kuin jatkosodassa. Jatkosodan aikana alueellamme oli myös saksalaisia joukkoja kuin myös sotavankileirejä.  Ja täällä Limingassakin otettiin vastaan evakkoja rajakunnista.

 

 

 

 

Sotaan lähteneet nuoret miehet olivat pääosin alle 30-vuotiaita. Täällä Limingassa perustettiin lakeuden 1000 nuoresta miehestä sissipataljoona 3. Tästä pataljonasta muotoutui legendaarinen sotajoukko, jonka saavutuksia muistetaan tänäkin päivänä suurella kunnioituksella.

 

Myös naiset joutuivat kokemaan kovia.  Yli 20 000 naisen tie vei lottatyöhön rintamalle. Naiset kantoivat suurta vastuuta kotiseudulla tehden niin miesten kuin naistenkin töitä.  Naisten maanpuolustukseen liittyvät työt olivat moninaiset ilmavalvonnasta lääkintätehtäviin.  Henkisesti raskain naisten työ oli olla sotasairaalassa hoitamassa haavoittuneita ja pesemässä vainajia.  Jatkosodan aikana työvelvollisuus koski lähes kaikkia jopa 16-vuotiaita.

 

Sota-aikana oli puutetta perusasioista, elintarvikkeista, polttopuista, vaatteista ja kengistä.  Kuponkien ja kupongeilla saatavien annosten jonottamisessa saattoi kulua useita tunteja.  Esimerkiksi yhtenä talvena oululaisille tärkeää kalaa ei ollut torilla ollenkaan, paitsi kerran tuoretta silliä.

 

Sodan aikana kotirintamalla elämää pyrittiin jatkamaan mahdollisimman normaalisti.  Huolehdittiin siitä, että lapset kävivät koulussa ja kulttuuri- ja liikuntaharrastuksissa.  Lotat järjestivät näytelmä- ja laulutoimintaa, käsityöiltoja ja vanhasta uutta kursseja, käsitöin tuettiin rintamalla palvelevia.  Leivottiin ja pakattiin leipiä usein yötä päivää rintamalle lähetettäväksi. Tuhansin kirjein ja rukouksin muistettiin sodassa taistelevia läheisiä sekä tuntematonta sotilasta.

 

Kotirintamalla syntyi ennen näkemätön talkoohenki.  Talkoilla autettiin ennen muuta kaikkein vähäväkisimpiä kuten leskien ja sotaorpojen sekä invalidien perheitä.  Tunnetuin esimerkki olivat ns. mottitalkoot, jatkosodan aikana talkootyönä toteutettu vapaaehtoinen polttopuunkorjuukampanja.  Suorituksesta mottitalkoissa sai todistuksen ja tietyn mottimäärän saavuttamisesta vastaavan mottikirvesmerkin.  Mottikirves oli myös parin vuoden takaisen veteraanikeräyksen tunnuksena. 

 

 

 

 

 

 

Arvoisat kuulijat

 

Limingan Lotta Svärd –yhdistys perustettiin maaliskuussa 1920, puoli toista vuotta ennen kuin varsinainen Lotta Svärd –järjestö.  Talvisodan alkaessa liminkalaisilla lotilla olikin hyvä valmius lähteä erilaisiin maanpuolustustehtäviin.  Liminkalaiset lotat palvelivat omassa kotikunnassa, Oulun sotasairaalassa sekä rintamalla ja heitä oli mm. Kiestingin suunnalla kenttäsairaalassa.

 

Sodan jälkeen lottapuku kiellettiin ja se löysi tiensä aitan seinälle muistuttamaan meitä jälkipolvien tyttäriä Suomen kohtalon vuosista ja naisten tekemästä mittaamattomasta työstä isänmaan pelastamiseksi.

 

Sota-aika vei nuorilta miehiltä ja naisilta parhaimmat nuoruusvuodet.  Monessa kodissa jouduttiin sen tosiasian eteen, että sodasta ei palattu.  Yli 90 000 miestä kuoli, leskeksi jäi 30 000 naista ja 55 000 lasta jäi  orvoksi.  Sodissa noin 100 000 sai fyysisen vamman ja pysyviä henkisiä arpia moni. Edessä oli myös yli 70 000 sotalapsen sopeutuminen takaisin Suomeen.

 

Rauhan tultua alkoi jälleenrakennuksen aika sotakorvauksineen. Oli rakennettava uudet kodit tuhoutuneiden tilalle ja yli 400 000 evakolle.  Oli raivattava peltoa, perustettava tehtaita ja kouluja sekä kasvatettava lapsia. Oli haudattava suru ja katsottava tulevaisuuteen.  Pelon oli väistyttävä ja luotava suhteet entiseen viholliseen ja muihin ulkovaltoihin. Luottamusta haettiin kansakunnan sisällä ja ulospäin. Tarvittiin viisaita johtajia. Ja työtä riitti.

 

Tämä kaikki, mitä tapahtui sota-aikana, on meille arvokasta ja siitä tiedetään ja puhutaan liian vähän. Tämä  sota-ajan perintö kertoo meille uhrautuvaisuudesta ja velvollisuudentunnosta, sitkeydestä ja rohkeudesta, lähimmäisen huomioonottamisesta ja tulevaisuudenuskosta.

 

On tärkeää ymmärtää historia, joka ulottuu nykypäivästä lähes 80 vuotta taaksepäin.  Siihen mahtuu isänmaamme pelastaminen ja taloudellisen vaurauden rakentaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan luominen.

 

 

 

 

Huolehtikaamme, että tämä sota-ajan perintö välittyy myös tuleville sukupolville. Kyselin torstaina Oulussa nuorelta kampaajaltani, mitä hän tiesi sota-ajasta.  Tyttö sanoi, ettei tiedä mitään ja samaan hengenvetoon totesi: Pitäisi kuunnella tarinoita ennen kuin niitä ei kuule.  Hänen isoäitinsä, pikkulotta, voi niitä vielä kertoa.

 

Arvoisat kuulijat

 

Tänäkin vuonna alueellamme on pidetty useita arvokkaita veteraanijuhlia ja tapahtumia.  Yksi mieleenpainuvimmista oli valtakunnallinen kansallisen veteraanipäivän juhla, jota Tasavallan Presidentti kunnioitti läsnäolollaan. Saimme juhlassa kuulla koskettavan Veteraanin iltahuuto –esityksen, jonka esitti Armas Ilvo Simosta yhdessä viulistin ja nuorisokuoron kanssa. 

 

Tärkeä oli myös pääministerin kertoma isoisänsä viesti meille sodan keskeisestä perinnöstä.  Isoisä sanoi: "Tajuatteko te lapset, miten hyvä maa Suomi on ja miten lujan takaa itsenäisyytemme on taisteltu."  Tähän me kaikki varmasti yhdymme.

 

Minulla oli tänä kesänä mahdollisuus tutustua jatkosodan aikaisiin taistelualueisiin Karjalan Vuokkiniemessä, Vuonnisessa, Uhtualla ja Kiestingissä.   Juuri niihin paikkoihin, joissa tämän alueen nuoret miehet taistelivat jatkosodan aikana. Venäjän puolella Kostamuksen ja Kalevalan piireissä ja Suomen puolella Kuusamon, Taivalkosken, Suomussalmen ja Kuhmon kunnissa halutaan käynnistää yhteinen matkailuhanke "Pieni ihminen suuressa sodassa". 

 

Sodan muistomerkkejä ja sodan jälkiä on näissä kaikissa kunnissa.  Suomen puolella talvisodan ajalta ja Venäjän puolella jatkosodan ajalta.  Hankkeessa esitellään elämää talvi- ja jatkosotien aikana näillä alueilla.

 

Tänä päivänä velvollisuutemme on osoittaa arvostusta sotiemme veteraaneille huolehtimalla heidän elämästään parhaalla mahdollisella tavalla. Viime vuosina keskeistä on ollut veteraanien toimeentulon ja  asumisen, kuntoutuksen ja kotipalvelujen parantaminen.  Vielä riittää tekemistä, jotta keskuudessamme olevien veteraanien elämän ehtoosta tulisi turvattu.  Nyt tarvitaan tukea kotona selviytymiseen.

 

Tänä vuonna sotaveteraanien palveluihin ja etuuksiin käytetään vajaa 240 miljoonaa euroa.  Ensi vuonna veteraanit tulevat saamaan tuntuvia lisäyksiä maksuttomiin kotipalveluihin.  Tätä tavoitetta ovat veteraanijärjestöt ajaneet jo pitkään.

 

Alueellamme kunnat, veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt kuin myös muu vapaaehtoistoimi ovat olleet hyvin tukemassa veteraanien selviytymistä arkielämässä.

 

Johtamani Pohjois-Suomen alueellinen veteraaniasiain neuvottelukunta on seurannut vuosittain veteraanien asemaa ja etuisuuksia sekä kuntien määrärahojen käyttöä.  Neuvottelukunta on myös ohjannut kuntien veteraaniasiamiesten työtä yhteisissä koulutustilaisuuksissa ja antanut suosituksia. 

 

Alueemme kunnat ovat tukeneet veteraaneja ja veteraanien selviytymistä monin eri tavoin.  Veteraaneilta on poistettu terveyskeskusmaksut, heille on tarjottu ilmaisia pysäköintipaikkoja ja mahdollisuuksia maksuttomaan paikallisliikenteeseen.  Monilla kunnilla on myös omia määrärahoja veteraanien kuntoutustoimintaan.

 

Olen ilahtuneena seurannut, että monet alueemme vapaaehtoisjärjestöt ovat tehneet yhteistyötä veteraanijärjestöjen kanssa ja auttaneet tärkeässä veteraanihuollossa.

 

Pidän tärkeänä veteraaniasiain neuvottelukunnan työtä ja olen linjannut, että neuvottelukunta toimii niin kauan kuin veteraanit näin haluavat.  Neuvottelukuntahan on toiminut jo 25 vuotta.  Maaherra Ahti Pekkala nimesi ensimmäisen neuvottelukunnan ja toiminta jatkui aktiivisesti maaherra Eino Siuruaisen johdolla.  Neuvottelukunnassa ovat edustettuina kaikki veteraanijärjestöt Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Keski-Pohjanmaalta.

 

Ensi vuonna Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään teemalla Yhdessä.  Juhlavuoden aikana meidän tulee muistaa veteraaneja ja veteraanisukupolvea ja tehdä tunnetuksi sota-ajan elämää ja tapahtumia ja uhrauksi isänmaan hyväksi.  Juhlavuoden alkaessa Pohjois-Pohjanmaalla veteraaneja on vielä noin 1 500 ja heistä suurin osa on naisia. 

 

 

 

 

 

 

Olen saanut tutustua Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa olevaan veteraanimatrikkelikokoelmaan.  Jokaisesta kunnasta on oma matrikkeli. Usean kunnan matrikkeli sisältää myös kiinnostavia ja koskettavia henkilökohtaisia kertomuksia ja kuvia. 

 

Tulemme asettamaan kokoelman juhlavuoden aikana nähtäville virastossamme ja lainaamaan eri tapahtumiin.  Haastankin tässä yhteydessä  Suomi 100 –juhlavuoden merkeissä kaikkien kuntien peruskoulut tutustumaan oman kunnan sota-ajan elämään ja tutustuman  matrikkeliin sekä haastattelemaan veteraaneja.  Teemana aiemmin mainitsemani Kuulkaamme tarinoita ennen kuin niitä ei kuule.

 

Hyvät kuulijat

 

Vuosittaiset kirkkopyhät ovat hieno ja arvokas perinne ja veteraanijärjestöjen hyvän yhteistyön ja talkoohengen osoitus sekä voimain ponnistus.  Alueemme kunnat ovat olleet kiitettävällä tavalla mukana järjestelyissä, tällä kertaa Limingassa.  On hienoa olla täällä Limingan kunnassa, joka on väestöltään Suomen nuorin kunta ja täyttää ensi vuonna 540 vuotta. 

 

Kiitän Limingan kuntaa ja laajaa järjestäjätahoa tämän kirkkopyhän järjestämisestä – tämän päivän talkoohenkeä.

 

Kiitän teitä, arvoisat veteraanit ja kotirintamalla toimineet, isänmaamme pelastamisesta ja haluan toivottaa kaikkea hyvää myös tuleville vuosille.  Toivotan kaikille mukana oleville hyvää kirkkopyhää.

 


Päivitetty
Tulosta Tulosta
Jaa

Oikopolut

Tiedotearkisto