Päätöslyhennelmiä

Alle on koottu aihepiireittäin lyhennelmiä aluehallintoviraston tekemistä perintätoimintaa koskevista valvontapäätöksistä. Aihepiiriä koskeva keskeinen sääntely on esitetty kunkin osion alussa.

Päätöksiä voi tilata diaarinumeron perusteella Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjaamosta. Asiakirja- ja tietopyynnöistä perittävistä maksuista löytyy lisätietoa täältä.

Vinkki: Voit hakea lyhennelmiä tältä sivulta myös asiasanojen avulla: Crtl + F > kirjoita asiasana > Enter.

Perintäkulujen aiheellisuus

Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, jatkossa perintälaki)  4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Tarpeettomina on pidettävä esimerkiksi sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet perintätoimista, jotka on tehty tarkistamatta, onko velallinen jo maksanut saatavan. Joskus velallinen maksaa saatavan myöhässä mutta samoihin aikoihin, kun velkoja lähettää maksumuistutuksen tai perintää suorittava toimeksisaaja lähettää maksuvaatimuksen. Velallisen korvausvelvollisuus perintätoimista riippuu näissä tilanteissa siitä, onko velkoja tai toimeksisaaja ehtinyt ennen maksun saapumista tehdä velallisen kuluvastuun piiriin kuuluvia perintätoimia. Kirjeperinnässä perintätoimet tehdään tyypillisesti perintäkirjeen lähettämistä edeltävänä päivänä.

Tilisiirtona maksettaessa maksuajankohta määräytyy pääsääntöisesti maksupalvelulain (290/2010) säännösten perusteella. Maksu katsotaan tällöin suoritetuksi, kun varat ovat saapuneet maksunsaajan (eli velkojan tai perintäyhtiön) tilipankkiin. Maksajan pankin taas on maksupalvelulain mukaan maksettava sähköisesti tehdyn tilisiirron rahamäärä maksunsaajan pankkiin viimeistään maksutapahtumaa seuraavana työpäivänä. Tilimaksu katsotaan toisin sanoen suoritetuksi viimeistään maksutapahtumaa seuraavan arkipäivän kuluessa, jolloin ainakaan sitä seuraavana päivänä ei enää voida tehdä velallisen korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvia perintätoimia.

Velkojan laiminlyönti maksusuorituksen ilmoittamisessa perintäyhtiölle ei myöskään voi koitua velallisen vahingoksi.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7032/05.11.11/2014
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintäkulujen aiheellisuus, perintätoimenpiteiden tarpeellisuus 
Päätöspäivä: 16.6.2015

  • Velallinen (yksityinen elinkeinonharjoittaja) oli vastaanottanut perintäyhtiöltä maksuvaatimuksen liittyen aiemmin erääntyneeseen laskuun, jonka hän oli maksanut perintäyhtiölle 19.6.2014. Maksuvaatimus oli päivätty 19.6.2014. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli ehtinyt tehdä perintätoimenpiteet ennen maksun saapumista perintäyhtiölle eikä siten ollut perinyt aiheettomia kuluja 19.6.2014 päivätystä maksuvaatimuksesta.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/201/05.11.11/2014
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintätoimenpiteiden tarpeellisuus, toimeksiantajalle tehty suoritus
Päätöspäivä: 20.2.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle (yritys) ensimmäisen maksuvaatimuksen 12.12.2013. Velallinen ei maksanut saatavaa eikä ollut yhteydessä perintäyhtiöön maksuvaatimuksen eräpäivään mennessä, minkä seurauksena perintäyhtiö lähetti velalliselle tratan 28.12.2013. Toimeksiantaja ilmoitti perintäyhtiölle 9.1.2014, että velallinen on maksanut saatavan pääoman suoraan toimeksiantajalle 16.12.2013. Perintäyhtiö kohdisti suorituksen saatavan pääomalle, hyvitti tratasta syntyneet perintäkulut ja poisti tratan asettamisesta aiheutuneen viivemerkinnän luottotietoyhtiön rekisteristä. Velalliselle lähetettiin 10.1.2014 (ensimmäisen maksuvaatimuksen) kuluja ja korkoja koskeva maksuvaatimus, josta velallinen reklamoi puhelimitse 13.1.2014. Perintätoimet keskeytettiin kulusaatavan riitaisuuden vuoksi, mutta velallinen maksoi kulut lopulta 28.1.2014. Tämän jälkeen perintä lopetettiin. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut menetellyt toimeksiantoa hoitaessaan lain tai hyvän perintätavan vastaisesti.

Yrityssaatavien perintäkulut

Lisätietoa yrityssaatavien perintäkuluista löytyy aluehallintoviraston julkaisemasta artikkelista.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/810/05.11.11/2017                                                Uusi (lisätty 6.9.2017)
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 15.2.2017

  • Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta 153,26 euron suuruisen saatavan perinnässä perintäkuluina 80,11 euroa 10,00 euron muistutuskulujen lisäksi. Perintäyhtiö oli lähettänyt asiassa yhden maksuvaatimuksen ja perusteli perintäkuluvaatimusta tavanomaisilla yrityssaatavien perinnässä suoritettavilla toimenpiteillä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön asiassa vaatimat 80,11 euron perintäkulut olivat kohtuulliset.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5620/05.11.11/2016                                               Uusi (lisätty 6.9.2017)
Päätös: asiassa ESAVI/7934/05.11.11/2016 annettu varoitus riittävä seuraamus
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 3.4.2017

  • Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta ensimmäisessä maksuvaatimuksessa perintäkuluja maksuviiveuhkaisen maksuvaatimuksen aiheuttamassa lisätyömäärässä oli kyse perintäyhtiön sisäisestä prosessista. Maksuviiveuhkainen maksuvaatimus ei velallisen kannalta tosiasiassa eronnut millään tavalla tavallisesta maksuvaatimuksesta, sillä luottotietolain 25 maksuviivetieto voidaan ilmoittaa myös tavallisen maksuvaatimuksen laiminlyönnin seurauksena, kun säännöksen edellytykset täyttyvät. Mahdollisesta lisätyöstä aiheutuvia kuluja ei näin ollen voitu pitää velallisen kannalta tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Aluehallintovirasto katsoi, että kuluvaatimusta oli pidettävä kohtuuttomana. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että perintäkirje oli maksuviiveuhkainen maksuvaatimus, mikä edellytti perintäyhtiöltä lähes trattaperintää vastaavaa työmäärää. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että perintäkulujen kohtuullisuuden kokonaisarvioinnissa lähtökohtana on perinnän suorittamisesta tosiasiassa aiheutunut työmäärä. Tehtyjen toimenpiteiden tulee kuitenkin olla tarpeellisia ja niistä aiheutuneiden kulujen kohtuullisia. Velkojan perintäyhtiölle mahdollisesti maksamalle palkkio-osuudelle tai perintäliiketoiminnan harjoittamisesta aiheutuville yleisluontoisille kustannuksille ei sen sijaan voida antaa juurikaan painoarvoa velallisen korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvien perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että maksuviiveuhkaisen maksuvaatimuksen aiheuttamassa lisätyömäärässä oli kyse perintäyhtiön sisäisestä prosessista. Maksuviiveuhkainen maksuvaatimus ei velallisen kannalta tosiasiassa eronnut millään tavalla tavallisesta maksuvaatimuksesta, sillä luottotietolain (527/2007) 25 §:n mukainen maksuviivetieto voidaan ilmoittaa myös tavallisen maksuvaatimuksen laiminlyönnin seurauksena, kun säännöksen edellytykset täyttyvät. Mahdollisesta lisätyöstä aiheutuvia kuluja ei näin ollen voitu pitää velallisen kannalta tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Aluehallintovirasto katsoi, että 165,19 euron kuluvaatimusta oli pidettävä kohtuuttomana. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että vaikka tapauksessa arvioitaisiin perintäkulujen määrää mahdollisella arvonlisäveron osuudella vähennettynä, oli myös 133,22 euron suuruisia perintäkuluja pidettävä tapauksessa kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/9722/05.11.11/2016                                               Uusi (lisätty 6.9.2017)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.7.2017

  • Perintäyhtiö oli periessään velalliselta 148,80 euron suuruista saatavaa vaatinut maksuhuomautuksesta 15,00 euroa, ensimmäisestä maksuvaatimuksesta 40,00 euroa, toisesta maksuvaatimuksesta 72,00 euroa ja kolmannesta maksuvaatimuksesta 28,00 euroa. Perintäyhtiö ei aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä esittänyt tarkempia perusteluita sille, mihin vaaditut perintäkulut perustuivat. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut toimitettujen asiakirjojen perusteella suorittanut asiassa velallisen korvattavaksi kuuluvia perintätoimenpiteitä, jotka poikkeaisivat tavanomaisesta toimeksiannosta eikä saatavan perintä ollut toisen maksuvaatimuksen osalta edellyttänyt suurempaa työmäärää kuin ensimmäisen maksuvaatimuksen osalta. Aluehallintovirasto totesi, että kun huomioitiin ensimmäisestä maksuvaatimuksesta vaadittu 40,00 euron kulu ja se, että yleensä ensimmäiseen perintäkirjeeseen liittyvä työmäärä on toista perintäkirjettä suurempi eikä perintäyhtiö ole selvityksessään esittänyt perusteita korkeammille kuluille, toisesta maksuvaatimuksesta perityt 72,00 euron perintäkulut eivät perustuneet tosiasiassa aiheutuneisiin kustannuksiin ja siten niitä oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina. Aluehallintovirastolla ei ollut muilta osin huomautettavaa perintäyhtiön vaatimien perintäkulujen kohtuullisuudesta.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5031/05.11.11/2015                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.11.2015

  • Perintäyhtiö oli vaatinut perimismaksuina 147,56 euroa saatavalle, jonka pääoma oli 437,19 euroa. Perintäyhtiön vaatimat kulut olivat näin ollen olleet moninkertaiset siihen nähden, että vastaavan suuruista kuluttajasaatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta olisi perintälain mukaan saanut vaatia enintään 24 euroa perintäkulua. Perintäyhtiö oli selvityksessään listannut toimenpiteitä, joista perintäkulut yleisesti muodostuvat ja joiden osalta aluehallintovirasto totesi seuraavaa: Perintätoimeksiannon saajalla ei ole perintälain esitöiden perusteella yleistä velvollisuutta ryhtyä selvittämään saatavan oikeellisuutta tai velallisen yhteystietojen muutoksia ellei toimenpiteisiin ole tapauksessa erityistä perustetta eikä näistä aiheutuvien kulujen voida siten katsoa kuuluvan velallisen maksettavaksi. Tarvittavia neuvotteluita velallisen tai perintäyhtiön kanssa ei ollut näytetty käydyn käsillä olevassa tapauksessa eikä niistä ollut siten voinut aiheutua kustannuksia perintätoimistolle. Raportoinnin osalta aluehallintovirasto totesi, ettei perintäyhtiö ollut näyttänyt, miten raportointi yrityssaatavien perinnässä poikkeaa kuluttajaperinnästä, miten paljon kustannuksia raportoinnista oli aiheutunut ja että raportoinnista aiheutuneet kustannukset olisivat velallisen maksettavaksi kuuluvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia. Toimeksiantoa koskevien tietojen tallentaminen käsittelyjärjestelmään, tulostus-, postitus- ja materiaalikustannukset, toimistonhallinto- ja yleiskustannukset ja toimenpiteiden palkkio-osuus ovat tavanomaisia perintätoimeksiantoon liittyviä kulueriä, jotka koskevat myös kuluttajaperintää. Perintätoimisto ei ollut näyttänyt, että näistä toimenpiteistä aiheutuisi yritysperinnässä erityisiä kustannuksia verrattuna kuluttajaperintään. Aluehallintovirasto katsoi, että ensimmäisestä maksuvaatimuksesta perittyjä 147,56 euron perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/2748/05.11.11/2016                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 21.9.2016

  • Perintäyhtiö oli periessään 866,16 euron saatavaa vaatinut ensimmäisessä maksuvaatimuksessa perintäkuluja 130,00 euroa ja toisessa maksuvaatimuksessa lisäksi 9,00 euroa. Perintäyhtiö oli selvityksessään kertonut, että asiassa tehtyjä toimenpiteitä olivat toimeksiannon vastaanotto ja tarkistaminen, toimeksiannon rekisteröinti perintärekisteriin, asiakasyrityksen maksutapaselvitys, perinnän jatkotoimenpiteistä päättäminen ja maksuvaatimuskirjeen lähettäminen. Perintäkuluihin sisältyvän maksutapaselvityksen 39,00 euron kulu koostui luottosuosituksen hankkimisesta (15 euroa) ja henkilötyöstä luottosuosituksen sisältämien tietojen analysoimiseksi (24 euroa). Maksutapaselvityksen tarpeellisuutta perintäyhtiö perusteli sillä, että se voi johtaa perinnän keskeyttämiseen maksukyvyttömiksi osoittautuvien yritysten osalta tai kiireellisiin toimenpiteisiin sellaisten velallisyritysten osalta, joita uhkaa varallisuustilanteen muutos. Aluehallintovirasto katsoi, ettei tällaisen selvityksen tekemistä ennen ensimmäisen maksuvaatimuksen lähettämistä voitu pitää olosuhteisin nähden tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena, joten siitä aiheutuvia kuluja ei voitu asettaa velallisen maksettaviksi. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön perimiä perintäkuluja oli pidettävä perintälain vastaisina maksutapaselvityksestä aiheutuneiden 39,00 euron osalta. Muilta osin aluehallintovirastolla ei ollut huomauttamista perintäyhtiön vaatimista perintäkuluista.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/53/05.11.11/2016                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 31.8.2016

  • Perintäyhtiö oli vaatinut 1128,40 euron pääoman lisäksi perintäkuluja yhteensä 221,67 euroa. Maksuvaatimuksen kulut muodostuivat 33,37 euron perusmaksusta, 20,86 euron posti- ja kopiointikuluista, 13,70 euron tilityskuluista sekä 153,74 euron perintäpalkkiosta. Perintäyhtiö kertoi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä lisäksi perintätoimeksiantojen käsittelyyn ja selvittämiseen liittyvästä manuaalisesta työstä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön mainitsemat kulut olivat tavanomaisia perintätoimeksiantoon liittyviä kulueriä, jotka koskevat myös kuluttajaperintää. Perintäyhtiö ei ollut näyttänyt, että näistä toimenpiteistä aiheutuisi yritysperinnässä erityisiä kustannuksia kuluttajaperintään verrattuna. Vaaditut kulut olivat moninkertaiset verrattuna 50 euron kuluun, jonka velalliselta olisi saanut vastaavan suuruisen saatavan osalta kuluttajaperinnässä enintään vaatia. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että perintäyhtiö oli virheellisesti perinyt perintäkulujen arvonlisäveron osuuden 42,91 euroa velalliselta, vaikka toimeksiantaja oli liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen eikä arvonlisävero näin ollen jäänyt velkojan maksettavaksi kuluksi. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön vaatimia 221,67 euron kuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/1621/05.11.11/2014                                             
Päätös: varoitus
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 28.1.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt kaksi maksuvaatimusta, joiden perintäkulut olivat olleet yhteensä 264,00 euroa. Saatavan suuruus oli ollut 348,00 euroa. Aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksilöityä selvitystä, mistä kulut olivat muodostuneet. Ottaen huomioon saatavan suuruus ja tehdyt perintätoimenpiteet perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/660/05.11.11/2014                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 9.3.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt kolme maksuvaatimusta periessään pääomaltaan 1.813,50 euron suuruista saatavaa. Viimeisimmässä maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintäkuluja 317,00 euroa. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksityiskohtaista selvitystä perintätyön tai sen vaatimien kulujen määrästä. Aluehallintovirasto ei siten ollut voinut tarkemmin todeta perintäyhtiön vaatimien perintäkulujen perusteita. Kuluja pidettiin kohtuuttomina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/8405/05.11.11/2014                                            
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 31.8.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt pääomaltaan 68,32 euron suuruisesta saatavasta maksumuistutuksen, jossa oli vaadittu huomautuskuluina 9,00 euroa. Maksumuistutuksen jälkeen perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen, jossa oli vaadittu huomautuskulujen lisäksi 45,53 euroa perintäkuluja. Velallinen oli maksanut maksumuistutuksen määrän sen jälkeen, kun perintäyhtiö oli ehtinyt lähettää maksuvaatimuksen, minkä vuoksi perintäyhtiö oli lähettänyt toisen maksuvaatimuksen, jossa oli vaadittu huomautuskulujen lisäksi 59,13 euroa perintäkuluja. Aluehallintovirasto piti kuluja kohtuullisina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/4303/05.11.11/2013                                            
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 29.1.2014

  • Perintäyhtiö oli toimittanut pääomaltaan 216,00 euron saatavaa periessään kahdeksan maksuvaatimusta, joista perintäyhtiö oli vaatinut yhteensä 274,60 euron suuruisia perintäkuluja. Lisäksi perintäyhtiö oli pyytänyt kahdella kirjeellä velallista toimittamaan saatavan maksutiedot. Perintäyhtiön selvityksen perusteella aluehallintovirasto katsoi, että perintätoimet olivat olleet aiheellisia. Ottaen huomioon saatavan suuruus ja tehdyt perintätoimet kuluja oli pidettävä kohtuullisina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7472/05.11.11/2013                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 30.5.2014

  • Perintäyhtiö oli toimittanut pääomaltaan 1.210,24 euron suuruista saatavaa periessään ainoastaan yhden maksuvaatimuksen, jossa perintäyhtiö oli vaatinut 167,00 euron suuruisia perintäkuluja. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, kuinka paljon työtä kysymyksessä olevan perintätoimen hoitamiseksi oli perintäkirjeen laatimisen ja lähettämisen lisäksi mahdollisesti tehty. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt myöskään selvitystä muista tarpeellisista, asian hoitamiseen menneistä kuluista. Aluehallintovirasto piti kuluja kohtuuttomina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/3622/05.11.11/2015                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, tratta, vakiokorvaus, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.9.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen periessään pääomaltaan 100,60 euron suuruista saatavaa. Maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintälain 10 e §:n mukainen vakiokorvaus perintäkuluista 40,00 euroa, toimeksiantajan muistutuskulut 5,00 euroa ja maksuvaatimuskulut 66,00 euroa. Maksuvaatimuksen lähettämisen jälkeen perintäyhtiö oli lähettänyt tratan, josta oli peritty perintäkuluja 33,00 euroa. Perintäyhtiön tämän jälkeen lähettämästä maksuvaatimuksesta oli niin ikään peritty perintäkuluja 33,00 euroa. Maksukehotuksesta oli peritty perintäkuluja 5,00 euroa. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina. Aluehallintovirasto kiinnitti kuitenkin perintäyhtiön huomiota siihen, että perintälain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada 40 euron vakiokorvauksen lisäksi korvausta perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Lähtökohtaisesti velkojan muistutuskulujen tulee sisältyä 40 euron vakiokorvaukseen ja vasta kun kulut velkojan suorittamista perintätoimista ylittävät vakiokorvauksen määrän, niistä voidaan periä korvausta velalliselta. Perintäyhtiö ei ollut maksuvaatimuksessa tai selvityksessään aluehallintovirastolle esittänyt perusteita sille, miksi velkojan muistutuskulut eivät sisältyneet vakiokorvaukseen. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön olisi tullut selvittää asia toimeksiantajalta. Perintäyhtiö oli siten menetellyt perintälain 4 §:n ja hyvän perintätavan vastaisesti jättäessään selvittämättä saatavan oikeellisuuden.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/3623/05.11.11/2015                                        
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, tratta, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.9.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt tratta/ilmoituskirjeen periessään pääomaltaan 251,72 euron suuruista saatavaa. Kirjeessä oli peritty asiakkaan kulujen lisäksi perintäkuluja 103,01 euroa. Perintäyhtiö oli selvityksessään kertonut tehneensä seuraavia perintätoimenpiteitä ennen trattakirjeen lähettämistä: perintätoimeksiannon vastaanotto, asiakirjojen läpikäynti, velallisen osoitetietojen ja yritystunnuksen tarkistus sekä toimeksiannon syöttö ohjelmaan. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5170/05.11.11/2013                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, tratta, yrityssaatava
Päätöspäivä: 24.3.2014

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen ja tratan pääomaltaan 1.846,36 euron suuruisesta saatavasta. Perintäyhtiö oli vaatinut maksuvaatimuksen lähettämisestä ja maksun viivästymisestä aiheutuneina kustannuksina 331,23 euroa ja trattakuluina 160,09 euroa eli yhteensä 491,32 euroa. Perintäyhtiö ei ollut eritellyt maksuvaatimuksesta perintäyhtiölle aiheutuneita kustannuksia, joita kuten perintäkulujen yhteismäärääkin, aluehallintovirasto piti kohtuuttomina.

Perintäkulujen riitauttaminen

Perintälain 4 b §:n mukaan saatavan vapaaehtoiseen suorittamiseen tähtäävää perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Pykälän 2 momentin mukaan perintää saa kiistämisestä huolimatta jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen. Perintälain 4 b §:ää koskevissa esitöissä (HE 57/2012 vp) on todettu, ettei velallisen esittämille kiistämisen perusteille voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia. Pykälän esitöissä on niin ikään todettu, että velallinen saattaa kiistää maksuvelvollisuutensa vain osaksi esimerkiksi silloin, kun velallinen myöntää saatavan perusteeltaan, mutta kiistää saatavan määrän. Perintää voidaan tällöin jatkaa siltä osin, kuin saatava ei ole riitainen. Pykälän esitöissä on lisäksi todettu, että jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa esittämättä kiistämiselle perustetta, hyvään perintätapaan kuuluu, että kiistämisen perustetta tiedustellaan velalliselta. Jos velallinen esittää kiistämisensä perusteen niin epäselvästi tai ylimalkaisesti, että kiistämisen aiheellisuutta on sen perusteella mahdotonta arvioida, hyvään perintätapaan kuuluu, että velallista pyydetään täsmentämään kiistämisen perustetta.

Aluehallintovirasto katsoo edellä esitetyn johdosta, että perintäkulujen perusteltu riitauttaminen edellyttää, että velallinen yksilöi riitautuksessaan sen osan perintäkuluista, jonka hän katsoo kohtuuttomaksi ja perintälain vastaiseksi, jos kyse ei ole perintäkulujen perusteettomuudesta kokonaisuudessaan. Mikäli velallinen ei riitautuksessaan yksilöi perintäkulujen riidanalaista osuutta, hyvään perintätapaan kuuluu, että perintäyhtiö tiedustelee velalliselta, mikä osuus perintäkulusaatavasta on riidanalainen ja mikä riidaton. Riidattoman osuuden perimistä voidaan jatkaa vapaaehtoisessa perinnässä ja riidanalainen osuus perintäkuluista voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos velallinen ei vastaa perintäyhtiön tiedusteluun riitautuksen yksilöimiseksi, riitautuksen ei voida katsoa olevan perusteltu siten, että perintäkulusaatava olisi sen johdosta käynyt osittainkaan riitaiseksi. Hyvän perintätavan mukaista on lisäksi kertoa velalliselle, että kulusaatavan perintää tullaan jatkamaan kokonaisuudessan, mikäli velallinen ei yksilöi riitautettua osuutta.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/6710/05.11.11/2016                                                             Uusi (lisätty 19.5.2017)
Päätös: varoitus (riitautuksen osalta kiinnitetty huomiota)
Asiasanat: perintäkulut, riitautettu saatava, yrityssaatava 
Päätöspäivä: 2.2.2017

  • Velallinen oli perintäyhtiölle lähettämissään viesteissä todennut vaadittujen perintäkulujen (348,00 euroa) olevan kohtuuttomat yksilöimättä, mikä osuus perintäkuluista oli tämän mukaan kohtuuton. Perintäyhtiö oli vastannut velallisen viesteihin antamalla erittelyn perintäkulujen muodostumisesta ja ilmoittanut pitävänsä perintäkuluja aiheellisina ja perintälain 10 §:n mukaisina. Perintäyhtiö oli jälkimmäisen viestin jälkeen esittänyt, että velallinen maksaisi perintäkuluja asiassa 100,00 euroa. Kun ilmoittaja ei ollut vastannut ehdotukseen, perintäyhtiö oli lähettänyt uuden maksuvaatimuksen avoinna olevista perintäkuluista (357 euroa) sekä viivästyskorosta saatavalle. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiön tiedustelua perintäkulujen sovittelusta 100,00 euroon voitu pitää riittävänä tiedusteluna perintäkulujen riitaisen osuuden selvittämiseksi. Velalliselle ei ollut käynyt kyseisestä tiedustelusta ilmi, että tätä pyydettiin täsmentämään riitautustaan ja yksilöimään, mikä osuus perintäkuluista oli riidanalainen. Velalliselle ei myöskään ollut selvitetty, että perintäkulujen perintää tullaan jatkamaan kokonaisuudessaan, mikäli velallinen ei yksilöi riitautustaan. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli jatkanut perintäkulusaatavan vapaaehtoista perintää tiedustelematta velalliselta, mikä osuus perintäkulusaatavasta oli tämän mukaan kohtuuton ja perintälain vastainen.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7934/05.11.11/2016                                                              Uusi (lisätty 19.5.2017)
Päätös: varoitus (riitautuksen osalta kiinnitetty huomiota)
Asiasanat: perintäkulut, riitautettu saatava, yrityssaatava 
Päätöspäivä: 21.3.2017

  • Velallinen oli perintäyhtiölle lähettämässään viestissä muun ohella todennut, että katsoo perintäyhtiön vaatimat 296 euron perintäkulut kohtuuttomiksi ja hyväksyy kohtuullisiksi kuluiksi maksamansa 80 euroa. Perintäyhtiö oli edellä mainitusta riitautuksesta huolimatta perinyt velalliselta ensimmäisestä perintäkirjeestä jäljelle jäänyttä 216 euron osuutta ja todennut, että kulut ovat aiheelliset ja ne tulee maksaa. Velallinen oli perintäkirjeen saamisen jälkeen uudelleen lähettänyt perintäyhtiölle viestin, jossa oli todennut toistamiseen, että katsoo perintäkulut kohtuuttomiksi. Velallinen oli menettelyllään katsonut perintäkulujen riidattomaksi osuudeksi maksamansa 80 euroa, jonka johdosta perintäkulu oli 216 euron osalta käynyt riitaiseksi. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti kun se oli jatkanut perintäkulusaatavan vapaaehtoista perintää riitautetun 216 euron osalta. 

Vakiokorvauksen periminen (yrityssaatavat)

Perintälain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada velalliselta 40 euroa vakiokorvauksena perintäkuluista, jos kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain (30/2013) 1 §:ssä tarkoitettu lasku on viivästynyt siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon. Perintälain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada korvausta 10 §:ssä tarkoitetuista perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Velkojan muistutuskulujen tulee lähtökohtaisesti sisältyä 40,00 euron vakiokorvaukseen, ja vasta kun kulut velkojan suorittamista perintätoimista ylittävät vakiokorvauksen määrän, niistä voidaan periä korvausta velalliselta.

Korkolain (633/1982) 2 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus maksaa korkoa määräytyy korkolain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty. Korkolain 5 §:n mukaan viivästyskorkoa on maksettava eräpäivästä lukien, jos velan eräpäivä on velallista sitovasti ennalta määrätty. Korkolain esitöissä (HE 109/1981 vp) on erikseen todettu, ettei vasta laskussa mainittua eräpäivää voida pitää velallista sitovasti ennalta määrättynä. Korkolain 6 §:n mukaan tilanteessa, jossa eräpäivää ei ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/4151/05.11.11/2016
Päätös: varoitus
Asiasanat: vakiokorvaus, yrityssaatava, perintäkulut
Päätöspäivä: 18.11.2016

  • Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta toimeksiantajan maksumuistutuskuluina yhteensä 80,00 euroa, joka muodostui kahdesta 8,00 euron muistutuskulusta kutakin viittä laskua kohden. Muistutuskulujen lisäksi perintäyhtiö oli vaatinut yhteensä 200,00 euroa perintälain 10 e §:n mukaisina vakiokorvauksina (5 x 40,00 euroa). Perintäyhtiö ei ollut aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä esittänyt perusteita sille, mikseivät maksumuistutuskulut olleet sisältyneet vakiokorvausten määrään. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli vaatinut velalliselta erikseen toimeksiantajan muistutuskuluja, joiden olisi tullut sisältyä tältä perittyjen vakiokorvausten määrään.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/4886/05.11.11/2016
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: vakiokorvaus, yrityssaatava, perintäkulut
Päätöspäivä: 18.11.2016

  • Saatavaa koskeva alkuperäinen lasku oli päivätty 7.4.2016, ja saatavan eräpäivä laskulla oli ollut 14.4.2016. Perintäyhtiö oli oma-aloitteisesti vaatinut 40,00 euron vakiokorvausta ensimmäisessä, 26.4.2016 päivätyssä maksuvaatimuksessa. Velallinen oli aluehallintovirastolle tekemässään ilmoituksessa kertonut, että alkuperäisen laskun maksuaika oli ollut seitsemän päivää ilman erillistä sopimista velallisen kanssa. Perintäyhtiön mukaan velkojalla oli ollut oikeus viivästyskorkoon laskussa ilmoitetusta eräpäivästä lukien korkolain 2 §:n 1 momentin tarkoittaman kauppatavan perusteella. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut näyttänyt, että velallinen olisi ollut sitoutunut suorittamaan viivästyskorkoa korkolaista poikkeavasti, tai että kyseessä olisi ollut vakiintunut kauppatapa. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli vaatinut perintälain 10 e §:n mukaista vakiokorvausta, vaikka lain asettamat edellytykset tälle eivät olleet täyttyneet.

Saatavien yhdistäminen

Perintälain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja.

Kuluttaja-asiamiehen Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä 2/2014 -ohjeessa on lausuttu, että perintälain kohtuullisuusvaatimusta ei saa kiertää menettelyillä, joilla keinotekoisesti nostetaan perintäkulujen määrää, kuten samaan velkasuhteeseen perustuvan saatavan osittamisella perintävaiheessa useaksi eri saatavaksi. Samasta sopimuksesta tai muuten samasta perusteesta johtuvia saatavia on käsiteltävä tarpeettomien perintäkulujen välttämiseksi perinnässä yhdessä, ja vaikka saatava on erääntynyt useassa erässä, maksamattomat erät on niin pitkälle kuin mahdollista koottava samaan maksuvaatimukseen.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5269/05.11.11/2014
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: saatavien yhdistäminen, perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 15.6.2015

  • Velalliselle oli toimitettu neljästä eri kuluttajasaatavasta kustakin vähintään yksi maksuvaatimus. Maksuvaatimukset oli päivätty 27.2.2014 ja 13.5.2014 välisenä aikana, ja kaikissa saatavissa velkoja ja velallinen olivat samat. Maksuvaatimuksissa olevista päivämääristä kävi ilmi, että ainakin 21.3.2014 lähetetyt kaksi erillistä maksuvaatimusta olisi ollut mahdollista yhdistää, samoin kuin 12.5.2014 ja 13.5.2014 lähetetyt maksuvaatimukset. Tällöin olisi ollut myös mahdollista yhdistää kaikki saatavat samaan maksuvaatimukseen. Perintäyhtiö oli toiminut lain ja hyvän perintätavan vastaisesti periessään erillisillä maksuvaatimuksilla saatavia, jotka olisivat tarpeettomien perintäkulujen välttämiseksi olleet kirjeperinnässä yhdistettävissä.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7614/05.11.11/2015
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: saatavien yhdistäminen, yrityssaatava, perintäkulut
Päätöspäivä: 13.11.2015

  • Perintäyhtiö oli toimittanut velallisyritykselle kaksi 31.8.2015 päivättyä maksuvaatimusta koskien vakuutussopimukseen perustuvia saatavia. Perintäyhtiön mukaan saatavia ei ollut yhdistetty samaan maksuvaatimukseen, koska kyse oli suoraan ulosottokelpoisista saatavista, joista toimeksiantantaja hoitaa itse jatkotoimenpiteet ulosottovaiheessa, ja perintä ulosotossa tapahtuu lasku- eli vakuutuskausikohtaisesti. Perintäyhtiö oli lisäksi todennut, että vapaaehtoisen perinnän rytmi on niin nopea, ettei yhdistäminen tule kyseeseen. Aluehallintovirasto katsoi, että saman velkojan samaa velallista koskevat saatavat on mahdollisuuksien mukaan yhdistettävä myös yrityssaatavien perinnässä. Yksinomaan ulosottomenettelyyn tai perinnän rytmitykseen liittyvät syyt eivät myöskään ole riittäviä perusteita lähettää erillisiä maksuvaatimuksia saman velkojan samasta perusteesta johtuville saataville. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti aiheuttamalla velalliselle tarpeettomia kuluja, kun se oli lähettänyt velalliselle samana päivänä kaksi erillistä saman velkojan samanlaista perustetta koskevaa maksullista maksuvaatimusta.

Riitautetun saatavan perintä

Perintälain 4 b §:n 1 ja 2 momentin mukaan saatavan vapaaehtoista perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Perintää saa kiistämisestä huolimatta jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen.

Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/2012 vp) todetaan, että velallisen esittämille kiistämisen perusteille ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia. Tämä koskee erityisesti sellaisia seikkoja, joiden osalta velkoja on näyttövelvollinen. Näin on esimerkiksi silloin, kun velallinen väittää, että sopimus tai muu sitoumus, johon perittävän saatavan väitetään perustuvan, ei ole syntynyt.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7581/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksuvelvollisuuden kiistäminen, pysäköinninvalvontamaksu, reklamaatio, näyttötaakka, riitautettu saatava
Päätöspäivä: 28.1.2015

  • Velallinen oli kiistänyt ajaneensa autoa silloin, kun ns. yksityinen pysäköinninvalvontamaksu oli annettu. Velallinen oli reklamoinut asiasta perintäyhtiölle. Perintäyhtiö oli reklamaation johdosta ensin keskeyttänyt perinnän, mutta jatkanut perintää sen jälkeen, kun toimeksiantaja oli ilmoittanut reklamaation olevan aiheeton. Aluehallintovirasto totesi, että korkeimman oikeuden (KKO 2010:23) ratkaisu ei muuttanut näyttötaakan selvittämisvastuuta ajoneuvon haltijalle; yksityisen pysäköinninvalvojan ja sen lukuun toimivan perintäyhtiön on edelleen pystyttävä näyttämään, kuka ajoneuvoa on kuljettanut. Kun saatava oli tullut ilmoittajan esittämien perusteiden johdosta epäselväksi ja riitaiseksi, perintäyhtiö ei olisi saanut jatkaa saatavan vapaaehtoista perintää. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jatkaessaan perintää siitä huolimatta, että saatavan maksuvelvollisuus oli perustellusti kiistetty.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/3513/05.11.11/2015
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksuvelvollisuuden kiistäminen, reklamaatio, riitautettu saatava
Päätöspäivä: 28.9.2015

  • Velallinen oli reklamoinut perintäyhtiötä. Reklamaatiossa kiistettiin, että velallinen olisi tehnyt alkuperäisen velkojan kanssa mitään sopimusta. Velallinen oli lisäksi lähettänyt alkuperäiselle velkojalle irtisanomisilmoitukset. Perintäyhtiön mukaan sopimus oli määräaikainen, joten se ei ollut irtisanottavissa.  Aluehallintovirasto katsoi, että saatava oli tullut velallisen reklamaation johdosta riitaiseksi. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jatkaessaan saatavan vapaaehtoista perintää, kun perintäyhtiö oli maksuvelvollisuuden kiistämisen jälkeen lähettänyt velalliselle maksuvaatimuksen.

Liikasuorituksen palauttaminen velalliselle

Perintälain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle esimerkiksi kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja.

Velallinen saattaa joskus maksaa saman laskun kahteen kertaan tai muuten suuremman summan kuin oli tarkoitus. Tällaisen aiheettoman tai ylisuuren maksun saanut taho on velvollinen palauttamaan saamansa liikasuorituksen. Velallisen tekemän liikasuorituksen osalta hyvään perintätapaan kuuluu ensinnäkin, että velkoja tai perintäyhtiö palauttaa velallisen tekemän liikasuorituksen kustannuksetta, mikäli velallisen liikasuoritus on johtunut velkojan tai ammattimaisen perijän virheestä. Jos taas aiheeton suoritus tai ylisuuri maksu on seurausta velallisen omasta huolimattomuudesta, velkoja tai perintäyhtiö voi periä liikasuorituksen palauttamisesta aiheutuvat kohtuulliset kulut.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/10534/05.11.11/2014
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: liikasuoritus, palauttaminen
Päätöspäivä: 19.8.2015

  • Ilmoittaja oli vahingossa maksanut laskun (80,79 euroa) kahteen kertaan perintäyhtiölle. Perintäyhtiö ei ollut palauttanut liikaa suoritettua määrää ilmoittajalle. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli toiminut lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jättäessään palauttamatta liikasuorituksen ilmoittajalle. Perintäyhtiö oli voinut päätellä sille tehtyjen suoritusten perusteella, että ilmoittaja oli vahingossa maksanut saatavan kahteen kertaan. Perintäyhtiön olisi pitänyt palauttaa varat ilmoittajalle siltä osin kuin ilmoittajan suoritus ylitti alkuperäisen velan, sen perintäkulut ja liikasuorituksen kohtuulliset palautuskustannukset.

Maksujärjestelyt

Perintälain 4 § 1 momentin mukaan perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Velvollisuus koskee sekä velkojia että toimeksisaajia. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/2012 vp) vastuullisuusvaatimuksen sisältöä on täsmennetty toteamalla, että velkojilla ei ole velvollisuutta suostua ehdotettuihin maksujärjestelyihin. Toisaalta myöskään järjestelmällistä kieltäytymistä ei voida pitää velallisen kannalta asianmukaisena. Velkojan tulee aina tapauskohtaisesti arvioida, voidaanko maksujärjestelyä pitää olosuhteisiin nähden kohtuullisena, sekä mahdollisuuksien mukaan pyrkiä sovinnolliseen ratkaisuun. Velallisen kanssa tehtävien maksusuunnitelmien on myös oltava realistisia velallisen maksukykyyn nähden. Maksujärjestelyille voidaan lisäksi asettaa yrityssaatavien perinnässä tiukemmat edellytykset kuin kuluttajasaatavien perinnässä.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/7032/05.11.11/2014
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksujärjestely, maksusopimus
Päätöspäivä: 16.6.2015

  • Velallinen oli 14.7.2014 tiedustellut sähköpostitse perintäyhtiöltä, voitaisiinko yrityssaatavalle sopia maksujärjestely. Perintäyhtiö oli 15.7.2014 vastannut maksusopimuksen olevan mahdollinen ja kysynyt velalliselta, kuinka hän maksaisi saatavan. Velallinen oli ehdottanut maksuaikatauluksi neljää erää ja luullut maksusopimuksen syntyneen, kun hänen lähettämäänsä viestiin ei ollut vastattu. Velallinen oli kuitenkin saanut perintäyhtiöltä 23.7.2014 päivätyn tratan. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön vastaamatta jättämisen seurauksena velalliselle oli perustellusti voinut syntyä käsitys, että maksusopimus oli syntynyt. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti maksujärjestelystä sopimisen yhteydessä.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/3700/05.11.11/2016                                                              Uusi (lisätty 19.5.2017)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksujärjestely, maksusopimus, yrityssaatava 
Päätöspäivä: 19.12.2016

  • Velallinen oli ottanut yhteyttä perintäyhtiöön sopiakseen maksujärjestelyistä. Velallinen oli ehdottanut saatavien maksamista viidessä erässä. Perintäyhtiön edustaja oli vastannut velalliselle, että vakuutusasioissa maksuaikaa voidaan myöntää vain alle kaksi kuukautta ja tiedustellut velalliselta mitkä päivät sopivat maksupäiviksi. Velallinen oli vastausviestissään ilmoittanut hänelle sopivat maksupäivät. Edellä mainitusta huolimatta perintäyhtiö oli lähettänyt molempien saatavien osalta velalliselle tratan. Perintäyhtiö ei antamansa selvityksen mukaan ollut saanut velalliselta vastausta viestiin, jossa häneltä tiedusteltiin maksupäiviä saataville, joten perintäyhtiö oli olettanut, ettei hän ollut hyväksynyt perintäyhtiön ehdottamaa kahden kuukauden maksuaikaa. Velallinen toimitti aluehallintovirastolle näytön siitä, että hän oli vastannut perintäyhtiön tiedusteluun sopivista maksupäivistä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli toiminut huolimattomasti jättäessään vastaamatta velallisen viestiin, jolloin velalliselle on saattanut jäädä virheellinen kuva siitä, että maksusopimus olisi syntynyt.

Trattaperintä

Perintälain 7 §:n mukaan maksukehotusta, jossa vaaditaan maksua määräajassa uhalla, että kehotuksen noudattamatta jättäminen julkaistaan tai merkitään luottotietorekisteriin (tratta) saa käyttää vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi. Trattaa ei saa koskaan käyttää kuluttajasaatavan perimiseksi.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/3491/05.11.11/2014
Päätös: varoitus
Asiasanat: tratta, riitautettu saatava, yrityssaatava, reklamaatio
Päätöspäivä: 2.12.2014

  •  Perintäyhtiö oli jatkanut yrityssaatavan perintää siitä huolimatta, että velallinen oli reklamoinut sekä perintäyhtiölle että sen toimeksiantajalle. Ilmoittaja oli reklamaatiossaan kiistänyt velkasuhteen perustana olevan sopimussuhteen olemassaolon. Toimeksiantaja oli ilmoittanut saatavan olevan aiheellinen vedoten siihen, että velkasuhteen perustana oleva sopimussuhde oli olemassa eikä sopimusta ollut irtisanottu ajoissa. Perintäyhtiö oli jatkanut perintää selvityksen saatuaan, mutta keskeyttänyt perinnän aina vastaanotettuaan reklamaation. Aluehallintovirasto katsoi, että velallisen toistuvista reklamaatioista johtuen perintäyhtiö ei voinut pitää saatavaa selvänä ja riidattomana. Perintäyhtiön olisi pitänyt pyytää toimeksiantajalta lisäselvitystä velan perustana olevasta sopimuksesta. Perintäyhtiö oli lähettänyt ilmoittajalle tratan, jota voidaan käyttää ainoastaan selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti antamalla julkisuusuhkaisen maksukehotuksen riitaista saatavaa koskien.

Osoitetietojen selvittäminen

Ammattimaisen perijän on noudatettava toiminnassaan erityistä huolellisuutta. Erityiseen huolellisuusvelvollisuuteen sisältyy muun muassa se, perintätoimintaa harjoittavan on ennen perintään ryhtymistä varmistuttava niistä keskeisistä perintätoimeksiantoa koskevista perusasioista, joiden selvittäminen voi tapahtua kohtuullisen vaivattomasti. Perintälain esitöissä on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että velkojalla tai toimeksisaajalla ei ole velvollisuutta ryhtyä oma-aloitteisesti selvittämään mahdollisia osoitteenmuutoksia, vaan maksuvaatimus voidaan lähettää velallisen viimeksi ilmoittamaan osoitteeseen. Mikäli osoitetietojen paikkansapitävyyttä on syytä epäillä tai ilmoitettuun osoitteeseen lähetetyt perintäkirjeet palautuvat postista, osoitetiedot tulee tarkistaa ennen perinnän jatkamista.

Julkisuusuhkaisen maksukehotuksen eli tratan käyttäminen edellyttää perintäyhtiöltä erityistä huolellisuutta, sillä virheellisesti ja aiheettomasti protestoidusta tratasta voi koitua huomattavaa taloudellista vahinkoa ja kohtuuttomia seurauksia velallisyhtiölle. Trattaperinnän erityinen huolellisuusvelvoite edellyttää muun ohella, että perintäyhtiö tarkistaa ennen perintään ryhtymistä velallisyhtiön osoitetiedot. Perintäyhtiö voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että velallisyhtiön kaupparekisteriin merkitty osoite on oikea. Mikäli perintäyhtiö käyttää toimeksiantajan ilmoittamaa osoitetta, joka poikkeaa velallisyhtiön kaupparekisteritiedoista, perintäyhtiön tulisi varmistaa toimeksiantajalta tai velalliselta, että osoite on oikea. Mikäli velallisyhtiö on erikseen ilmoittanut toimeksiantajalle tai perintäyhtiölle velallisyhtiön osoitteen, on perintäyhtiön lähtökohtaisesti käytettävä velallisyhtiön ilmoittamaa osoitetta, jos sitä voidaan edelleen pitää luotettavana huomioon ottaen mm. sen, kuinka vanhasta tiedosta on kysymys.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/8605/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: osoitetiedot, yrityssaatava
Päätöspäivä: 26.1.2015

  • Ilmoittajalle (yritys) oli lähetetty toimeksiantajan ilmoittamaan väärään osoitteeseen kaksi maksuvaatimusta. Perintäyhtiö voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että toimeksiantajan ilmoittama velallisyhtiön osoite on oikea. Hyvään perintätapaan kuuluu, että perintäyhtiö tarkistaa ennen perintää ryhtymistä mm. velallisen tiedot ja pyytää tarvittaessa toimeksiantajalta lisäselvitystä, mikäli toimeksiantajan ilmoittamissa tiedoissa ilmenee epäselvyyksiä. Tässä tapauksessa siihen olisi ollut aihetta, sillä toimeksiantajan laskussa oli ilmoittajan oikea osoite, mutta maksuvaatimus oli lähetetty eri osoitteeseen. Osoite olisi pitänyt tarkistaa joko toimeksiantajalta tai esim. YTJ:stä. Perintäyhtiö oli menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti lähettäessään perintäkirjeet väärään osoitteeseen, koska sen olisi pitänyt huomata osoitteiden eroavuus.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/5719/05.11.11/2015
Päätös: varoitus
Asiasanat: osoitetiedot, yrityssaatava, tratta
Päätöspäivä: 15.10.2015

  • Perintäyhtiö oli toimittanut kolme perintäkirjettä, joista yksi oli tratta, toimeksiantajan ilmoittamaan, viimeksi tiedossa olleeseen osoitteeseen. Osoitetieto oli katuosoitteen osalta oikea, mutta kaupunki ja postinumero olivat virheelliset. Kirjeet eivät palautuneet perintäyhtiölle postista. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön olisi ennen trattamenettelyyn ryhtymistä tullut tarkistaa velallisen kaupparekisteriin merkitty virallinen osoitetieto ja että perintäyhtiön olisi lisäksi tullut varmistaa toimeksiantajalta, oliko tämän ilmoittama velallisen osoite oikea, kun kaupparekisteriin merkitty velallisen osoite oli ollut ristiriidassa toimeksiantajan ilmoittaman osoitteen kanssa. Osoitetietojen ollessa ristiriidassa tietojen oikeellisuus olisi voitu varmistaa myös velallisyhtiöltä itseltään. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun ilmoittajan osoitetietoja ei ollut ennen trattaperintään ryhtymistä selvitetty riittävän huolellisesti.

Saatavan periminen väärältä henkilöltä

Ammattimaisen perijän on noudatettava toiminnassaan erityistä huolellisuutta. Erityiseen huolellisuusvelvollisuuteen sisältyy muun muassa se, perintätoimintaa harjoittavan on jo ennen perintään ryhtymistä varmistuttava niistä keskeisistä perintätoimeksiantoa koskevista perusasioista, joiden selvittäminen voi tapahtua kohtuullisen vaivattomasti. Myös perintälain 4 §:ssä säädettyyn hyvään perintätapaa kuuluu, että perintäyhtiö tarkistaa velallisen tiedot ennen perintään ryhtymistä ja pyytää tarvittaessa toimeksiantajalta (eli velkojalta) lisäselvitystä, mikäli toimeksiantajan ilmoittamissa tiedoissa ilmenee epäselvyyksiä.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/8304/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: väärä velallinen
Päätöspäivä: 20.2.2015

  • Henkilö oli aluehallintovirastolle tekemässään ilmoituksessa kertonut, että perintäyhtiö oli perinyt häneltä saatavaa, vaikka saatavan oikea velallinen oli hänen työnantajansa. Perintäyhtiö oli aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä kertonut, että saatavaa oli peritty ilmoittajalta erehdyksen vuoksi. Saatavan velallisena oli toimeksiannon ja alkuperäisten laskujen mukaan ilmoittajan työnantaja. Perintätoimet oli erehdyksessä kohdistettu ilmoittajaan, joka oli velallisyhtiön työntekijänä tehnyt saatavan perusteena olevan tavaratilauksen. Perintäyhtiön mukaan saatavan perintä oli kuitenkin ilmoittajan reklamaation johdosta keskeytetty ja asia selvitetty. Perinnän päättymisestä oli lähetetty ilmoittajalle kirjallinen peruutusilmoitus. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti laiminlyödessään erityisen huolellisuusvelvollisuutensa oikean velallisen selvittämiseksi.

Alaikäiseen kohdistuva perintä

Perintälain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä.

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999, holhoustoimilaki) mukaan alle 18-vuotias henkilö on vajaavaltainen. Alaikäisellä on holhoustoimilain mukaan oikeus ilman huoltajansa suostumusta tehdä ainoastaan oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Sen lisäksi alaikäisellä on kelpoisuus itse määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut. Alaikäinen voi lähtökohtaisesti tehdä vain käteiskauppoja, eikä alaikäinen voi holhoustoimilain mukaan edes huoltajansa suostumuksella ottaa muuta lainaa kuin valtion takaamaa opintolainaa.

Alaikäisen oikeustoimikelpoisuudelle asetettujen rajoitusten takia on poikkeuksellista, että alaikäiseen olisi ylipäänsä tarvetta kohdistaa perintätoimia. Tästä huolimatta esimerkiksi vahingonkorvaus- tai verovelvollisuuteen perustuvia saatavia voidaan periä alaikäiseltäkin. Alaikäiseen kohdistuvassa perinnässä on kuitenkin aina kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei perintätoimilla tarpeettomasti vaaranneta alaikäisen suojelun periaatteen toteutumista ja että perinnässä muutenkin kiinnitetään erityistä huomiota alaikäisen velallisen oikeuksiin. Ammattimaisen perintätoiminnan harjoittajalle asetettu erityinen huolellisuusvelvoite edellyttää perintäyhtiöltä muun muassa varmistumista sellaisista perintätoimeksiantoa koskevista perustiedoista, joiden selvittäminen voi tapahtua ilman kohtuutonta vaivaa. Alaikäisen velallisen kohdalla on keskeistä selvittää etenkin, onko perinnän kohdistaminen alaikäiseen oikeudellisesti perusteltua.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/6770/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: alaikäinen, lapsi
Päätöspäivä: 30.5.2014

  • Aluehallintovirastolle toimitetun ilmoituksen mukaan perintäyhtiö oli kohdistanut perintätoimenpiteitä 9-vuotiaaseen henkilöön. Perintäyhtiön esittämät vaatimukset olivat perustuneet kaupungin kirjastosta lainattujen kirjojen myöhästymismaksuihin. Aluehallintovirasto katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella näytetyksi, että perintäyhtiö ei ollut ennen perintään ryhtymistä riittävästi varmistunut siitä, että perintätoimenpiteiden kohdistaminen 9-vuotiaaseen henkilöön oli tämän ikä huomioon ottaen oikeudellisesti perusteltua. Jättämällä selvittämättä tällaisen saatavaa koskevan perusasian perintäyhtiö oli laiminlyönyt sille kuuluvan erityisen huolellisuusvelvollisuuden. Perintäyhtiö oli siten menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti.

 

Päivitetty
Tulosta Tulosta
Jaa

Oikopolut

lait ja asetukset