Päätöslyhennelmät

Tälle sivulle on koottu oikaisuvaatimusten päätöslyhennelmiä. Alueelliset päätöslyhennelmät löydät valitsemalla ylhäältä oikealta Valitse alue -kartasta haluamasi alueen.

Tietoa alueelta

Oikaisuvaatimusten päätöslyhennelmät - Länsi- ja Sisä-Suomi

2019 | 2018 | 2017 | 2016 | 2015


OIKAISUVAATIMUKSET 2019

 

Eroperheen lapselle tulee osoittaa lähikoulu tarvittaessa kokonaisarvion perusteella

Aluehallintovirasto katsoi kahdessa päätöksessään, että eroperheen lapselle tuli osoittaa lähikoulu väestörekisteriin merkitystä osoitteesta poiketen toisen vanhemman osoitteen perusteella.

Aluehallintovirasto totesi päätöksissä, että laintulkinnassa on lähdetty eroperheen lapsen kohdalla vakiintuneesti siitä, että lähikoulu osoitetaan lapsen väestörekisteriin merkityn osoitteen perusteella silloinkin, kun lapsi asuu puolet ajasta kummankin vanhemman luona. Tulkinta ei johda tarkastelemaan perusopetuslain 6 §:ssä ilmaistun lähikouluperiaatteen toteutumista eroperheen lapsen kohdalla kokonaisuutena vaan vain yhden vanhemman luona asumisen näkökulmasta. Laintulkinnassa ei silloin arvioida lapsen tilannetta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti huomioimalla lähikoulun osoittamisessa ensisijaisesti lapsen etu.

Aluehallintovirasto totesi, että kunnan on tehtävä kokonaisarvio ainakin silloin, kun vanhemmat sitä erikseen pyytävät tai tuovat asian muutoin esille. Eroperheen lapselle tulee myös osoittaa lähikoulu väestörekisteriin merkitystä osoitteesta poiketen toisen vanhemman osoitteen perusteella tilanteessa, jossa vanhemmat asuvat samassa kunnassa, lapsi asuu puolet ajasta kummankin vanhemman luona ja lapsen koulumatkasta tulee kummankin vanhemman luota kokonaisuutena lyhyempi kuin jos lähikoulu osoitettaisiin väestörekisteriin merkityn osoitteen perusteella. Lisäksi jos lapsi ei koulumatkan pituuden perusteella pysty kulkemaan matkaa itse, edellytyksenä on, että toisen vanhemman osoitteen mukaiseen lähikouluun on kummastakin osoitteesta toimivat liikenneyhteydet.

Päätöksissä aluehallintovirasto katsoi, että lähikoulun osoittaminen eroperheen lapselle kokonaisarvion perusteella ei aseta lasta lähikoulupäätöksenteossa parempaan vaan pikemminkin tasapuoliseen asemaan muihin lapsiin nähden, koska silloin hänenkin koulupaikkaratkaisunsa tehdään tosiasiallisen asumistilanteen perusteella. Lisäksi kun lapsi asuu puolet ajasta kummankin vanhemman luona, on ylipäänsä sattumanvaraista, kumman vanhemman osoite on merkitty lapsen osoitteeksi väestörekisteriin. Kokonaisarvion mukaiselle laintulkinnalle ei aseteta lainsäädännössä myöskään estettä, koska viranomaisen ei tarvitse tehdä päätöstä väestörekisteriin merkittyjen tietojen perusteella.

Päätös 8.5.2019 LSSAVI/3929/2019 ja päätös 3.6.2019 LSSAVI/6063/2019


Sisarusperustetta ei saa soveltaa lähikoulun osoittamisessa, jos soveltaminen johtaa lähikouluperiaatteen vastaiseen ratkaisuun

Aluehallintovirasto kumosi kaksi samaa oppilasvalintaa koskevat rehtorin lähikoulupäätökset, koska ne olivat perusopetuslain 6 §:ssä ilmaistun lähikouluperiaatteen vastaiset. Aluehallintovirasto palautti lasten koulupaikkaa koskevat asiat kunnalle uudelleen käsiteltäväksi lähempänä kotia sijaitsevan koulun osoittamiseksi lasten lähikouluksi.

Tapauksessa rehtorit olivat jakaneet perusopetuksen aloittavat lapsen kahteen noin neljän kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaan kouluun huomioiden päätöksenteossa koulumatkat, kohtuullisten kokoisten opetusryhmien muodostamisen, yksilölliset pedagogiset syyt ja vanhempien sisarusten koulupaikan. Lautakunta ei ollut oppilaaksi ottamista ohjaavassa periaatepäätöksessään edellyttänyt, että lähikoulun osoittamisessa huomioidaan vanhemman sisaruksen koulupaikka. Aluehallintovirasto katsoi, ettei sisarusperustetta tullut tässä tapauksessa soveltaa, vaikka lautakunta olisi sisarusperusteen soveltamisesta päättänyt, koska soveltaminen oli johtanut lähikouluperiaatteen vastaiseen ratkaisuun.

Aluehallintovirasto totesi, että lähikoulun osoittamisessa voidaan soveltaa sisarusperustetta silloin, kun vanhempi sisarus jatkaa samassa koulussa, jossa nuorempi sisarus aloittaa koulunkäyntinsä. Saman koulun käyminen tukee perheiden arkea, jolloin lasten asettamiselle etusijajärjestykseen sisarusperusteella on hyväksyttävä syy eikä menettely ole lähtökohtaisesti hallintolain 6 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen. Perusopetuslain 6 §:ssä ilmaistu lähikouluperiaate on joka tapauksessa lähtökohtana lähikoulun osoittamisessa, eikä muiden perusteiden soveltaminen saa johtaa yksittäistapauksessa kyseisen periaatteen vastaiseen ratkaisuun.

Oikaisuvaatimuksen tehneiden huoltajien lapsille sekä yhdelle muulle lapselle oli osoitettu lähikouluksi kotia kauempana sijaitseva koulu, koska päätöksenteossa oli sovellettu sisarusperustetta. Lapsilla oli matkaa tähän rehtorin osoittamaan kouluun noin viisi ja puoli kilometriä ja lähimpänä sijaitsevaan kouluun noin kaksi kilometriä. Kauempana sijaitsevaan kouluun lyhin reitti kulki lähimpänä sijaitsevan koulun vierestä. Sisarusperiaatteen soveltaminen oli siten johtanut siihen, että lapsille oli jouduttu osoittamaan lähikouluksi selvästi pidemmän matkan päässä sijaitseva koulu kuin tilanteessa, jossa sisarusperustetta ei olisi sovellettu. Tämä rikkoi laissa lähtökohdaksi asetettua lähikouluperiaatetta.

Aluehallintovirasto totesi, että lähikoulun osoittamisessa ei olisi tullut soveltaa sisarusperustetta myöskään siksi, että kunta ei ollut päättänyt noudattaa perustetta lähikoulupäätöksenteossa. Hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Hallinnon asiakkaalla on luottamuksensuojaperiaatteen perusteella oikeus luottaa muun muassa siihen, että viranomainen noudattaa tekemiään päätöksiä. Lapsilla ja heidän perheillään oli siten ollut oikeus luottaa siihen, että lähikoulu osoitetaan lautakunnan päätöksen mukaisesti soveltamatta muita oppilasvalintaperusteita, ellei perusteen huomioiminen perustu suoraan lakiin, millainen oli muun muassa yksilöllinen pedagoginen syy.

Päätös 31.5.2019 LSSAVI/6712/2019 ja päätös 4.7.2019 LSSAVI/7988/2019


OIKAISUVAATIMUKSET 2018

 

Esiopetusta ei tarvitse järjestää vuotta aiemmin perusopetuksen aloittavalle oppilaalle

Huoltajat olivat hakeneet lapselleen oikeutta aloittaa esiopetus ikäistään vuotta aikaisemmin esittäen vaatimuksensa tueksi psykologin lausunnon esikouluvalmiuden arviointia koskevista tutkimuksista. Sivistysjohtaja oli päätöksellään hylännyt hakemuksen katsoen, että lapsen valmiudet vastaavat ikätasoa. Ratkaisua tehdessään sivistysjohtajalla oli ollut käytettävissään myös lausunto erityislastentarhanopettajalta, joka oli huoltajien pyynnöstä havainnoinut lasta päiväkodissa ja keskustellut havainnoistaan päiväkodin henkilökunnan kanssa.

Aluehallintovirasto hylkäsi päätöksellään 4.5.2018 huoltajien oikaisuvaatimuksen todeten, että perusopetuslaissa ei säädetä kunnalle velvollisuutta järjestää lapselle esiopetusta sinä vuonna, jona hän täyttää viisi vuotta, lukuun ottamatta vamman tai sairauden vuoksi pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaaksi otettua lasta. Lapsella on perusopetuslain 27 §:n mukaan oikeus aloittaa perusopetus vuotta säädettyä aiemmin, jos hän on siihen psykologisen ja tarvittaessa lisäksi hankitun lääketieteellisen selvityksen perusteella valmis. Tästä ei kuitenkaan seuraa kunnalle velvollisuutta järjestää lapselle esiopetusta vuotta säädettyä aiemmin. Perusopetuslaissa lähdetään siitä, että kun lapsi on valmis aloittamaan perusopetuksen vuotta säädettyä aiemmin, hän ei tarvitse esiopetusta kouluvalmiuksiensa tukemiseksi. Perusopetuksen aloittaminen vuotta säädettyä aikaisemmin tarkoittaa siten myös poikkeusta lapsen velvollisuuteen osallistua esiopetukseen. 

Asiakirjoista ilmeni, että kunta oli vapaaehtoisesti järjestänyt esiopetusta vuotta säädettyä aiemmin silloin, kun psykologi oli lausunnossaan puoltanut varhennettua aloitusta. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, ettei psykologi ollut tässä tapauksessa selvästi puoltanut varhennettua aloitusta. Psykologin ja erityislastentarhanopettajan lausuntojen perusteella lapsen taidot eivät olleet olleet kokonaisuutena kehityksen eri osa-alueilla selvästi ikätasoa edellä. Sivistysjohtaja ei ollut siten kohdellut lasta hallintolain 6 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti muihin esiopetuksen vuotta säädettyä aiemmin aloittaneisiin lapsiin nähden.

Päätös 4.5.2018 LSSAVI/1758/2018


Kunnalla on poikkeuksellisesti velvollisuus hankkia erityisen tuen oppilaalle opetus- ja tukipalvelut toiselta opetuksen järjestäjältä

Kunnan sivistystoimenjohtaja oli tehnyt päätöksen olla hakematta lapselle esiopetuspaikkaa Valteri-koulusta. Huoltajat vaativat, että päätös kumotaan ja kunta velvoitetaan hakemaan heidän lapselleen viipymättä esiopetuspaikkaa Valteri-koulusta. Aluehallintovirasto kumosi 29.6.2018 antamallaan päätöksellä sivistystoimenjohtajan päätöksen ja palautti asian kunnalle uudelleen käsiteltäväksi ja tässä tarkoituksessa selvitettäväksi, oliko lapselle mahdollista saada vielä esiopetuspaikka Valteri-koulusta.

Asiakirjoista kävi ilmi, että lapsella oli huomattavat puheentuoton vaikeudet. Puhutun kielen käyttäminen vuorovaikutuksen välineenä oli vaikeaa, minkä vuoksi vuorovaikutus toisten lasten kanssa oli vähäistä. Kuntoutus oli edennyt hitaasti. Akateemiset perusvalmiudet olivat sinänsä hyvät.

Kunta katsoi, että lapsen edun mukaista oli jatkaa esiopetuksessa kunnan päiväkodissa, jossa lapsi oli ollut vasta reilun vuoden, jotta kaverisuhteet pääsisivät kehittymään. Matka Valteri-kouluun oli kuusivuotiaalle lapselle kunnan mielestä myös liian pitkä. Kunta katsoi pystyvänsä järjestämään riittävän tuen päiväkodissa, jossa lapselle oli järjestetty yksilöllisiä tukitoimia jo pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaalle järjestettävän varhennetun esiopetuksen aikana.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunnalla on perusopetuslain 4 §:n 1 momentin perusteella lähtökohtaisesti oikeus päättää, missä oppilaan opetus järjestetään, eikä sillä ole velvollisuutta ostaa opetusta muualta. Perusopetuslain 17 §:n 1 momentissa toisaalta edellytetään, että erityisen tuen oppilaan opetus järjestetään hänen etunsa mukaisesti. Erityisen tuen oppilaalla on oikeus saada tarvitsemansa perusopetuslaissa säädetyt oppimisen tuen palvelut, joita ovat myös Valteri-koulujen järjestämät perusopetuslain 39 §:ssä tarkoitetut kuntoutuspalvelut. Tämän vuoksi, jos asuinkunta ei poikkeuksellisesti pysty järjestämään erityistä tukea siihen kuuluvine tukipalveluineen kunnan esiopetuspaikassa oppilaan edun mukaisesti, kunnan on selvitettävä mahdollisuudet järjestää oppilaan opetus toisen opetuksen järjestäjän koulussa ja hankittava oppilaalle opetus sieltä, jos opetuksen järjestäjä on valmis tekemään sopimuksen oppilaan opetuksen järjestämisestä koulussaan.

Aluehallintovirasto katsoi, että lapsen edun mukaista oli saada esiopetuspaikka Valteri-koulusta, jossa hän oli ollut aiemmin keväällä tukijaksolla. Valteri-koulussa lapsella oli mahdollisuus saada kokonaisvaltaisempaa kuntoutusta kuin päiväkodissa. Ympäristössä, jossa muilla lapsilla on vastaavia haasteita, lapsen ei tarvitsisi jännittää vuorovaikutuksen onnistumista, jolloin hänellä olisi enemmän voimavaroja keskittyä puheensa kuntouttamiseen. Kielenkehitys vaikuttaa sekä vuorovaikutustaitoihin että oppimiskykyyn, joten varhainen tuki edesauttaisi sitä, että lapsella olisi mahdollisuus siirtyä takaisin asuinkuntansa kouluun, niin että hän voisi olla siellä yhteisön tasavertainen jäsen.

Päätös 29.6.2018 LSSAVI/3157/2018


Perusopetuksen aloittamisen siirtämistä vuodella ei voida ratkaista ennen esiopetuksen alkamista

Opetuspäällikkö oli hylännyt huoltajien hakemuksen, jossa he vaativat, että heidän vuonna 2012 syntyneelle lapselleen myönnetään lupa aloittaa perusopetus vuotta säädettyä myöhemmin. Aluehallintovirasto hylkäsi päätöksellään 5.7.2018 huoltajien oikaisuvaatimuksen todeten, että lupa perusopetuksen aloittamiseen vuotta säädettyä myöhemmin voidaan ratkaista vasta lähellä esiopetuksen päättymistä eli tässä tapauksessa keväällä 2019.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että esiopetuksen tarkoituksena on tukea lapsen kouluvalmiuksia. Lapsen perusopetuksen aloittamisen siirtämisestä vuodella voidaan siten tehdä päätös vasta lähellä esiopetuksen päättymistä, jotta esiopetuksen vaikutusta lapsen kouluvalmiuksiin ja ylipäänsä lapsen kasvun ja kehityksen tilannetta voidaan tehtävän päätöksen kannalta asianmukaisesti arvioida. Tämän vuoksi asia on myös ratkaistava sellaisen psykologisen ja tarvittaessa lääketieteellisen selvityksen perusteella, joka on tehty ajallisesti lähellä sen lukuvuoden alkua, jolloin lapsen tulisi aloittaa perusopetus. Lapsi kehittyy paljon yhdenkin vuoden aikana, eikä pitkän aikaa ennen päätöksentekoa tehty tutkimus anna ajantasaista tietoa lapsen koulukypsyyden arvioimiseksi.

Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu pidennetty oppivelvollisuus ei tarkoita sitä, että perusopetuksen aloittaminen siirtyisi vuodella. Jos pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin otetun lapsen perusopetuksen aloittamista halutaan siirtää vuodella, on meneteltävä vastaavasti kuin muidenkin lasten kohdalla ja tehtävä päätös perusopetuslain 27 §:n mukaisesti.

Päätös 5.7.2018 LSSAVI/4415/2018


Erityisten opetusjärjestelyjen perusteena on oltava ensisijaisesti oppilaan terveydentila

Huoltaja vaati, että rehtorin 17.9.2018 tekemä päätös hänen lapsensa erityisistä opetusjärjestelyistä kumotaan. Rehtori oli päättänyt, että lapsen opetus järjestetään 17.9.–12.10.2018 välisenä aikana niin, että lapsi käy koulua kaksi tuntia päivässä, opetus tapahtuu joko erityisopettajan kanssa tämän opetustilassa tai soveltuvin osin omassa luokassa ja että koulupäiviin ei sisälly välitunteja muiden oppilaiden kanssa, jos valvontaa ei aukottomasti pystytä järjestämään. Jos lapsen tilanteessa tapahtuu edistystä, voidaan koulupäiviä päätöksen mukaan pidentää sovitusta ja palata lukujärjestyksen mukaiseen opiskeluun. Päätöksen perusteena oli lapsen toistuva väkivaltainen käytös, ja järjestelyn tarkoituksena oli rauhoittaa tilanne ja taata lapsen itsensä, muiden oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuus.

Aluehallintovirasto kumosi 17.12.2018 tekemällään päätöksellä rehtorin päätöksen. Aluehallintovirasto totesi, että erityisten opetusjärjestelyjen tekeminen tuntimäärää vähentämällä oli voinut olla perusteltua lapsen terveydentilan (ADHD) perusteella, jotta lapsi pystyy keskittymään pelkästään koulunkäyntiin ja vähentämään haitallista käytöstä, jolloin hänen hyvinvointinsa myös paranee. Päätöksen perusteena ei ollut kuitenkaan käytetty lapsen terveydentilaa koskevaa selvitystä eikä järjestelyistä ollut päätetty perusopetuslain 18 §:n 1 momentin 3 kohta huomioiden ensisijaisesti lapsen terveydentilan perusteella.

Lapsen käyttäytymisen haasteet tulivat esille eniten vapaissa tilanteissa, ja pedagogisessa selvityksessä oli arvioitu, että lapsi tarvitsee vuorovaikutustilanteisiin jatkuvan aikuisen tuen. Tämä tuki oli järjestetty lapselle kuitenkin vain osittain. Aluehallintovirasto totesi, ettei tuntimäärän vähentäminen voi johtua siitä, että oppilas ei ole saanut koulussa riittävää tukea. Oppilaalla on perusopetuslain 31 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada opetukseen osallistumisen edellyttämät avustajapalvelut. Huomioiden perusoikeutena turvatun oikeuden perusopetukseen kyseistä säännöstä ei voida tulkita niin, että avustajapalvelu koskisi vain oppitunneilla annettavaa ohjausta.

Vaikka lapsi tarvitsi selvästi muutakin tukea, koulussa ei voitu aluehallintoviraston käsityksen mukaan jäädä odottamaan, että lapsen toimintakyky paranee muiden palvelujen avulla, vaan perusopetuslain mukainen tuki oli lapselle joka tapauksessa järjestettävä. Samoin ei voitu olettaa, että lapsi tehdyllä järjestelyllä itse ojentuisi ja alkaisi käyttäytyä paremmin. Koulu katsoi tuntumäärän vähentämisen olevan lapselle tukitoimi, vaikka sillä tosiasiassa merkittävästi rajattiin lapsen mahdollisuutta saada opetusta.

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että perusopetuslain 2 §:ssä ilmaistut opetuksen tavoitteet huomioiden koulun tehtävänä ei ole pelkästään opettaa oppilaille tietoja ja taitoja vaan myös kasvattaa heitä, vaikka ensisijainen kasvatusvastuu onkin huoltajilla. Tässä tapauksessa lapsi oli suljettu käytännössä kokonaan koulussa tapahtuvan ikäistensä lasten välisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle, mikä voi vaikuttaa merkittävästikin hänen edellytyksiinsä toimia myöhemmin täysipainoisena yhteiskunnan jäsenenä, kun edellytykset siihen ovat jo käyttäytymisen sääntelyn vaikeuksien vuoksi tavallista heikommat.

Päätös 17.12.2018 LSSAVI/8901/2018


OIKAISUVAATIMUKSET 2017

 

Tehostettu vai erityinen tuki?

Rehtori oli tehnyt päätöksen oppilaan ottamisesta erityisen tuen piiriin. Päätöksessä ei oltu yksilöity, mitä tukea oppilaalle oli tarkoitus antaa. Pedagogisen selvityksen perusteella ei ollut joka tapauksessa kyse erityisestä tuesta. Aluehallintovirasto kumosi antamallaan päätöksellä rehtorin päätöksen.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että tehostettu tuki on tarkoitettu erityiseen tukeen verrattuna ensisijaiseksi tueksi silloin, kun oppilas tarvitsee säännöllistä oppimisen tukea. Tehostetun tuen aikana voidaan käyttää kaikkia perusopetuslaissa säädettyjä tukimuotoja sekä tarvittavia pedagogisia järjestelyjä erityiseen tukeen kuuluvaa erityisopetusta lukuun ottamatta. Oppilas voi siten opiskella pääsääntöisesti erityisopetuksen ryhmässä vain erityistä tukea annettaessa. Tehostetun tuen aikana oppilaan on myös opiskeltava yleisen opetussuunnitelman mukaisesti, koska opetussuunnitelmassa määrätystä perusopetuksen oppimäärästä voidaan poiketa ja oppimistavoitteita madaltaa vain erityistä tukea annettaessa.

Pedagogisesta selvityksestä kävi ilmi, että oppilaalla oli hyvät oppimistaidot ja tuen tarve kohdistui käyttäytymisen haasteisiin. Selvityksessä arvioitiin oppilaan tarvitsevan jatkuvaa aikuisen huomiota ja kannattelua koulutyöskentelyssään, ja todettiin, että pienryhmätuki jatkuu. Selvityksestä ei kuitenkaan ilmennyt, mitä pedagogisia tukimuotoja ja kuinka paljon oppilaan katsottiin opetuksessa tarvitsevan tehostetun tuen aikana käytetyn osa-aikaisen pienryhmätuen lisäksi. Selvityksessä ei joka tapauksessa arvioitu, että oppilaan opetus tulisi järjestää pääsääntöisesti erityisopetuksen ryhmässä tai että oppiaineiden oppimääriä tulisi yksilöllistää tai oppimistavoitteita muulla tavalla madaltaa.

Huoltajille ei ollut myöskään varattu alun perin tilaisuutta tulla kuulluksi lainmukaisesti. Pedagogiseen selvitykseen oli merkitty kuulemistilaisuudeksi arviointikeskustelu, jota ennen huoltajille ei ollut annettu tietoa siitä, että heitä oltaisiin kuulemassa erityisen tuen päätökseen liittyen. Lisäksi pedagoginen selvitys oli valmistunut vasta arviointikeskustelun jälkeen. Huoltajille oli järjestetty kuulemistilaisuus myöhemmin, mutta saaduista selvityksistä ei käynyt ilmi, että oppilaalle olisi varattu tilaisuutta tulla kuulluksi.

Päätös 9.6.2017 LSSAVI/2152/2017


Oppilas voidaan jättää luokalle heikon koulumenestyksen vuoksi, kun ratkaisu on oppilaan edun mukainen

Opettaja oli jättänyt oppilaan toiselle vuosiluokalle heikon koulumenestyksen vuoksi. Oppilas oli saanut koko alkuopetuksen ajan säännöllisesti erityisopetusta erityisesti äidinkielessä mutta myös matematiikassa. Hänelle oli ollut muutoinkin mahdollista antaa paljon henkilökohtaista tukea, koska yleisopetuksen ryhmä oli ollut pieni, ryhmällä oli ollut jakotunteja ja opettajan apuna ryhmässä oli toiminut koulunkäyntiavustaja. Lukemisen, kirjoittamisen ja luetun ymmärtämisen sekä laskemisen taidot olivat oppilaalla kuitenkin vielä heikot. Lisäksi oppilaalla oli haasteita jaksamisessa ja keskittymisessä, ja hän tarvitsi tehtävien tekemisessä edelleen paljon aikuisen tukea.

Aluehallintovirasto katsoi antamassaan päätöksessä, että oppilas oli saanut riittävästi tukea koulussa. Hän tarvitsi kuitenkin vielä paljon harjoitusta saavuttaakseen äidinkielessä ja matematiikassa hyvät perustaidot, jotka tukevat merkittävästi opiskelun sujumista ylemmillä vuosiluokilla, jolloin opilliset haasteet selvästi kasvavat. Saatujen selvitysten perusteella ei saanut toisaalta käsitystä, etteikö oppilas pystyisi etenemään koulunkäynnissä opetussuunnitelmassa asetettujen oppimistavoitteiden mukaisesti. Kyse oli pikemminkin siitä, että aika ei ollut riittänyt taitojen omaksumiseen. Aluehallintovirasto totesi, että toisen vuosiluokan kertaaminen joka tapauksessa vähentää jatkossa mahdollista tarvetta madaltaa oppimistavoitteita oppiaineiden oppimääriä yksilöllistämällä. Kun alkuopetuksessa opiskeltavien perustaitojen vahvistaminen oli selvästi oppilaan edun mukaista, aluehallintovirasto hylkäsi huoltajien oikaisuvaatimuksen.

Päätös 26.9.2017 LSSAVI/3877/2017


Pidennetty oppivelvollisuus voidaan purkaa vain, jos edellytykset eivät selvästikään täyty

Opetustoimen viranhaltija oli tehnyt päätöksen oppilaalle annettavasta erityisestä tuesta ja pidennetyn oppivelvollisuuden purkamisesta. Purkamisen perusteena oli ollut pedagoginen selvitys. Selvityksessä katsottiin, että oppilas tarvitsee koulunkäynnissä henkilökohtaisen avustajan ja tukea jokapäiväisissä toimissa, sosiaalisissa suhteissa sekä oppiaineista äidinkielessä, liikunnassa ja matematiikassa. Selvityksestä kävi ilmi, että oppilaalla oli liikuntavamman vuoksi koulussa käytössä erilaisia apuvälineitä. Oppiaineista liikunnan oppimäärä oli yksilöllistetty. Selvityksessä todettiin, että pidennetty oppivelvollisuus päätetään, koska oppiminen on edistynyt ikätason mukaisesti. Päättämistä perusteltiin myös sillä, että mahdollisuutta lisävuoteen ei ole käytetty esi- tai alkuopetusvuosina.

Huoltaja vaati, että päätös kumotaan. Aluehallintovirasto hyväksyi 12.10.2017 antamallaan päätöksellä huoltajan vaatimuksen. Aluehallintovirasto totesi, että purkamisen edellytyksiä on arvioitava hallintolain 6 §:ssä säädetyn luottamuksensuojaperiaatteen perusteella, koska perusopetuslaissa ei säädetä purkamisesta erikseen mitään. Pidennetyn oppivelvollisuuden purkaminen ei vaikuta oppilaan mahdollisuuteen saada pedagogista tukea, joten purkamiseen ei ole sillä perusteella estettä. Yleiseen oppivelvollisuuteen siirtäminen vaikuttaa oppilaan etuun kuitenkin siltä kannalta negatiivisesti, että opetuksen järjestäjä voi nostaa yleisopetuksen opetusryhmässä opiskelevan oppilaan opetusryhmän oppilasmäärän yli 20 oppilaaseen.

Aluehallintovirasto katsoi, että opetuksen järjestäjä voi purkaa pidennetyn oppivelvollisuuden vain, jos perusopetuksen aikana käy ilmi, että oppilas pystyy suorittamaan kokonaisuudessaan perusopetuksen oppimäärän ilman erityisen tuen päätöksellä tehtyä oppimistavoitteiden madaltamista eivätkä edellytykset pidennetylle oppivelvollisuudelle siten selvästikään täyty. Koska näin ei tässä tapauksessa ollut, oppilasta ei voitu siirtää yleisen oppivelvollisuuden piiriin. Opetushallituksen hyväksymien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määräys pidennetyn oppivelvollisuuden päättämisestä, kun siihen ei ole enää tarvetta, tuli siksi myös jättää soveltamatta.

Päätös 12.10.2017 LSSAVI/3969/2017


OIKAISUVAATIMUKSET 2016

 

Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta on tehtävä vain silloin, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät

Huoltajat vaativat kahdessa aluehallintoviraston ratkaisemassa oikaisuvaatimuksessa, että heidän lapsensa otetaan pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Lautakunta oli hylännyt kummassakin tapauksessa huoltajien hakemukset lasten ottamisesta pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiksi.

Aluehallintovirasto totesi oikaisuvaatimukset hylkäävissä päätöksissään, että perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa on tarkoitettu rajata pidennetty oppivelvollisuus vain niihin lapsiin, joilla vamma tai sairaus hyvin todennäköisesti estää perusopetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen yhdeksässä vuodessa. Aluehallintovirasto viittasi perusteluna perusopetuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 86/1997) yksityiskohtaisiin perusteluihin kyseisen lainkohdan osalta.

Tapauksissa asiantuntijat olivat suositelleet lapsille pidennettyä oppivelvollisuutta kouluvalmiuksien vahvistamiseksi. Aluehallintovirasto katsoi, ettei asiantuntijan suositus ole peruste ottaa lasta pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaaksi, vaan päätös voidaan tehdä vain, jos perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Asiantuntija-arvioista on siten käytävä ilmi, että lapsella on sellainen vamma tai sairaus, jonka vuoksi hänen ei ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa perusopetukselle säädettyjä tavoitteita yhdeksässä vuodessa.

Lapset eivät olleet suoriutuneet psykologin tekemissä yksilöpsykologisissa tutkimuksissa ikätasoisesti kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tutkimustulosten perusteella ei voitu kuitenkaan katsoa, että lapset eivät hyvin todennäköisesti saavuta perusopetukselle asetettuja tavoitteita yhdeksässä vuodessa. Aluehallintovirasto otti kokonaisarvioinnissa huomioon, että yleisen oppivelvollisuuden oppilailla on pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaisiin nähden yhtäläinen oikeus saada oppimiseensa perusopetuslaissa tarkoitettua pedagogista tukea.

Päätös 30.6.2016 LSSAVI/2055/2016 ja päätös 4.8.2016 LSSAVI/3060/2016


Perusopetuksen aloittamisen siirtämisen on perustuttava selvitykseen, jossa lapsen kehitystä on tutkittu laaja-alaisesti

Huostaan otetun ja sijaisperheeseen sijoitetun lapsen huoltaja vaati, että rehtorin päätös hänen lapsensa koulunkäynnin aloittamisen siirtämisestä vuodella kumotaan. Aluehallintovirasto hyväksyi oikaisuvaatimuksen 20.12.2016 antamallaan päätöksellä määräten samalla, että päätös oli pantava täytäntöön eli lapsi siirrettävä ensimmäiselle vuosiluokalle kevätlukukauden 2017 alusta alkaen.

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 27 §:ssä edellytetään, että opetuksen järjestäjä päättää perusopetuksen aloittamisen siirtämisestä vuodella psykologisen tai lääketieteellisen selvityksen perusteella. Asiasta on päätettävä ensisijaisesti sellaisen tutkimuksen perusteella, jossa on nimenomaisesti arvioitu lapsen koulukypsyyttä kehityksen eri osa-alueilla. Muu tutkimus voi kuitenkin myös olla päätöksenteon perusteena, jos siinä on arvioitu lapsen kehitystä laaja-alaisesti. Kyseeseen voi tulla joka tapauksessa vain tutkimus, joka on tehty ajallisesti lähellä sen lukuvuoden alkua, jolloin lapsen tulisi aloittaa perusopetus.

Rehtori oli päättänyt perusopetuksen aloittamisen siirtämisestä vuodella ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Myöskään päätöksenteossa käytetyissä lääkäreiden selvityksissä lapsen koulukypsyyttä tai kehitystä muutoinkaan ei ollut arvioitu laaja-alaisesti. Päätös ei siten perustunut perusopetuslain 27 §:ssä tarkoitettuun selvitykseen.

Päätös 20.12.2016 LSSAVI/5666/2016


Enimmäisoppilasmäärästä päätettävä tarkasti tasapuolisen toissijaisen oppilasvalinnan toteuttamiseksi

Lautakunta oli päättänyt, että oppilasmäärä on yleisopetuksen ryhmissä ensimmäisellä ja toisella luokalla enintään 22 oppilasta ja että määrä voidaan ylittää enintään kolmella oppilaalla. Lisäksi lautakunta oli päättänyt, että toissijainen koulupaikka voidaan hakemuksesta osoittaa vain siinä tapauksessa, että se ei lisää kustannuksia. Rehtori oli lautakunnan oppilasvalintapäätöstä soveltaen ottanut koulun ensimmäisen vuosiluokan kahteen opetusryhmään ensisijaisen oppilasvalinnan jälkeen kymmenen toissijaista hakijaa, jolloin ensimmäisen vuosiluokan oppilasmääräksi oli muodostunut yhteensä 49 oppilasta. Hän ei ollut myöntänyt toissijaista koulupaikkaa oikaisuvaatimuksen tehneiden huoltajien lapselle.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että lautakunnan päätös oli perusopetuslain 28 §:n 2 momentin vastainen, koska perusopetuslakia koskevan hallituksen esityksen yleisperustelut huomioiden toissijainen koulupaikka on oikeus saada, jos koulussa on ensisijaisen oppilasvalinnan jälkeen tilaa. Tasapuolisen toissijaisen oppilasvalinnan toteuttamiseksi opetusryhmien enimmäisoppilasmääristä olisi tullut päättää niin, että opetuksen järjestäjälle ei jää harkintavaltaa, kuinka monta oppilasta kunkin vuosiluokan opetusryhmään voidaan enintään ottaa. Lautakunnan olisi tullut myöskin määritellä, mitkä ovat toissijaisessa oppilasvalinnassa noudatettavat valintaperusteet, joita on sovellettava, jos toissijaisia hakijoita on enemmän kuin kouluun voidaan ottaa oppilaita.

Aluehallintovirasto katsoi, että toissijaisessa oppilasvalinnassa oli kyseisessä tapauksessa lähdettävä siitä, että koulun ensimmäisen vuosiluokan opetusryhmissä on tilaa, jos niihin on otettu alle 25 oppilasta. Koska koulun ensimmäisen vuosiluokan kahteen opetusryhmään oli otettu yhteensä 49 oppilasta, koulussa oli tilaa ja oikaisuvaatimuksen tehneiden huoltajien lapsella oli oikeus saada sieltä toissijainen koulupaikka. Tämän vuoksi aluehallintovirasto kumosi rehtorin päätöksen ja palautti asian hänelle uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

Päätös 4.5.2016 LSSAVI/1454/06.06.02/2016


Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehtävä vain laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä

Huoltajat vaativat kahdessa aluehallintoviraston ratkaisemassa oikaisuvaatimuksessa, että heidän lapsensa otetaan pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Lautakunta oli hylännyt kummassakin tapauksessa huoltajien hakemukset lasten ottamisesta pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiksi.

Aluehallintovirasto totesi oikaisuvaatimukset hylkäävissä päätöksissään, että perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa on tarkoitettu rajata pidennetty oppivelvollisuus vain niihin lapsiin, joilla vamma tai sairaus hyvin todennäköisesti estää perusopetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen yhdeksässä vuodessa. Aluehallintovirasto viittasi perusteluna perusopetuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 86/1997) yksityiskohtaisiin perusteluihin kyseisen lainkohdan osalta: "Vaikeasti vammaisten lasten opetuksessa oppivelvollisuus on edelleen vuotta pitempi kuin muussa opetuksessa. Kysymykseen tulevat näkö- ja kuulovammaiset sekä muutoin ruumiillisesti tai henkisesti vaikeasti vammaiset tai kehityksessään viivästyneet lapset. Säännöksen perusteella myös vaikea sairaus voi olla syynä pidennettyyn oppivelvollisuuteen."

Tapauksissa asiantuntijat olivat suositelleet lapsille pidennettyä oppivelvollisuutta kouluvalmiuksien vahvistamiseksi. Aluehallintovirasto katsoi, ettei asiantuntijan suositus ole peruste ottaa lasta pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaaksi, vaan päätös voidaan tehdä vain, jos perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Asiantuntija-arvioista on siten käytävä ilmi, että lapsella on sellainen vamma tai sairaus, jonka vuoksi hänen ei ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa perusopetukselle säädettyjä tavoitteita yhdeksässä vuodessa.

Lapset eivät olleet suoriutuneet psykologin tekemissä yksilöpsykologisissa tutkimuksissa ikätasoisesti kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tutkimustulosten perusteella ei voitu kuitenkaan katsoa, että lapset eivät hyvin todennäköisesti saavuta perusopetukselle asetettuja tavoitteita yhdeksässä vuodessa. Aluehallintovirasto otti arvioinnissa huomioon, että yleisen oppivelvollisuuden oppilailla on pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaisiin nähden yhtäläinen oikeus saada oppimiseensa perusopetuslaissa tarkoitettua pedagogista tukea.

Päätös 30.6.2016 LSSAVI/2055/06.06.02/2016 ja päätös 4.8.2016 LSSAVI/3060/06.06.02/2016


Erityisen tuen päätös tarkistettava aina, kun tuen järjestäminen muuttuu

Rehtori oli päättänyt, että oikaisuvaatimuksen tehneiden huoltajien lapsi otetaan lukuvuoden 2016–2017 alusta alkaen koulun vaativan erityisen tuen erityisryhmän oppilaaksi esi-2. luokalle ja että lapsi saa erityisryhmässä tarvitsemansa avustajapalvelut. Lapselle oli tehty päätökset erityisestä tuesta ja pidennetystä oppivelvollisuudesta syksyllä 2015. Hän oli ollut pidennetyn oppivelvollisuuden oppilailla oppivelvollisuuteen kuuluvassa esiopetuksessa päiväkodissa lukuvuonna 2015–2016.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että uuden opetuksen järjestämispaikan osoittaessaan rehtori muutti lapsen erityisen tuen järjestämistä, minkä vuoksi rehtorin olisi tullut lähikoulun osoittaessaan samanaikaisesti tarkistaa lapselle tehtyä erityisen tuen päätöstä. Erityisen tuen antamisesta oli päätetty syksyllä 2015 perusopetuslain 17 §:n 4 momentin perusteella ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä ja tehostetun tuen antamista. Päätöstä tarkistettaessa tuli noudattaa samaa menettelyä kuin muissakin tapauksissa ja arvioida lapsen tuen tarve ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Tämän vuoksi aluehallintovirasto kumosi rehtorin päätöksen ja palautti asian rehtorille uudelleen käsiteltäväksi.

Huoltajat vaativat oikaisuvaatimuksessaan lisäksi, että heidän lapsensa perusopetuksen aloittamista siirretään vuodella. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opetuksen järjestäjä voi antaa sekä yleisen että pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaalle luvan aloittaa perusopetuksen vuotta säädettyä myöhemmin perusopetuslain 27 §:ssä säädetyillä edellytyksillä. Luvan antaminen edellyttää huoltajien hakemusta, johon opetuksen järjestäjän on annettava kirjallinen päätös. Huoltajat eivät olleet tässä tapauksessa hakeneet lupaa, eikä rehtori ollut ratkaissut asiaa oikaisuvaatimuksenalaisella päätöksellä. Aluehallintovirasto jätti siten huoltajien vaatimuksen tältä osin tutkimatta.

Päätös 16.6.2016 LSSAVI/2403/06.06.02/2016


Erityisen tuen päätöksessä määrättävä yksilöidysti oppilaan tuen järjestämisestä

Aluehallintovirasto katsoi päätöksessään, että sivistystoimenjohtajan olisi tullut tarkistaa erityisen tuen päätös samalla, kun hän oli osoittanut oppilaalle uuden opetuksen järjestämispaikan perusopetuksen alkaessa, koska tuen järjestäminen muuttui. Erityisen tuen päätös oli tullut tarkistaa ensisijaisesti pedagogisen selvityksen perusteella. Esiopetuksesta vastanneiden opettajien olisi siten tullut yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa selvittää moniammatillisesti oppilaan kokonaistilanne sekä arvioida selvityksen perusteella, mitä tukea oppilas tarvitsee ja miten hänen opetuksensa tulee perusopetuksen alkaessa järjestää.

Lisäksi aluehallintovirasto katsoi, että sivistystoimenjohtajan olisi tullut hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella yksilöidä päätöksessään tarkemmin avustajapalvelun järjestäminen ja määrätä, onko oppilaalla henkilö- vai ryhmäkohtainen avustaja ja onko avustaja oppilaan tukena opetuksessa koko- vai osa-aikaisesti. Sivistystoimenjohtajan oikaisuvaatimukseen antamasta lausunnosta kävi ilmi, että erityisopetuksen pienryhmässä, joka oli määrätty oppilaan pääsääntöiseksi opetusryhmäksi, opetus annettiin oppiaineiden sijasta toiminta-alueittain. Opetuksen poikkeavasta järjestämisestä olisi tullut perusopetuslain 17 §:n 2 momentin mukaisesti myös määrätä erityisen tuen päätöksessä.

Aluehallintovirasto kumosi sivistystoimenjohtajan päätöksen ja palautti asian hänelle uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, koska päätöksenteossa ei oltu menetelty lainmukaisesti. Aluehallintovirasto ei voinut tämän vuoksi ottaa kantaa siihen, oliko lapsen edun mukaista järjestää hänen opetuksensa huoltajien vaatimuksen mukaisesti kotia lähellä sijaitsevassa koulussa vai erityisopetuksen ryhmässä koulussa, johon oli lapsen kotoa selvästi pitempi matka.

Päätös 6.7.2016 LSSAVI/2706/06.06.02/2016


Erityisen tuen päätöstä tarkistettava samalla, kun joustavan perusopetuksen toiminta lopetetaan, jos tuen järjestäminen muuttuu

Kasvatus- ja opetustoimenjohtaja oli tehnyt päätöksen oppilaan joustavan perusopetuksen toiminnan lopettamisesta. Päätöksessä todettiin, että rehtori oli sopinut huoltajan kanssa oppilaan siirtämisestä joustavan perusopetuksen luokalta erityisopetuksen pienryhmään. Huoltaja vaati oikaisuvaatimuksessa, että kasvatus- ja opetustoimenjohtajan päätös kumotaan ja hänen lapsensa saa jatkaa koulunkäyntiä joustavan perusopetuksen luokalla.

Kasvatus- ja opetustoimenjohtaja oli tarkistanut oppilaan erityisen tuen päätöstä syksyllä 2015 määräten pääsääntöiseksi opetusryhmäksi yleisopetuksen ryhmän. Oppilas oli käynyt koulua kyseisessä opetusryhmässä lukuvuoden 2015–2016 ja siirtynyt joustavan perusopetuksen luokalle lukuvuoden 2016–2017 alussa. Oppilaan siirtäminen erityisopetuksen pienryhmään tarkoitti muutosta erityisen tuen järjestämiseen, minkä vuoksi kasvatus- ja opetustoimenjohtajan olisi tullut tarkistaa erityisen tuen päätöstä samalla, kun hän päätti joustavan perusopetuksen toiminnan lopettamisesta. Ennen päätöksentekoa olisi tullut laatia pedagoginen selvitys ja varata sekä oppilaalle että huoltajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oppilasta kuulemalla olisi voitu saada tärkeää tietoa hänen etunsa mukaisen opetuksen järjestämisratkaisun arvioimiseksi. Siten oppilaalle olisi ollut perusteltua varata tilaisuus tulla kuulluksi jo pelkästään joustavan perusopetuksen toiminnan lopettamisesta, vaikka perusopetuslaissa ei edellytetä erikseen varaamaan kuulemistilaisuutta oppilaalle ennen kyseisen päätöksen tekemistä eikä hallintolaissakaan sitä alle 15-vuotiaan lapsen osalta edellytetä. Aluehallintovirasto kumosi kasvatus- ja opetustoimenjohtajan päätöksen ja palautti asian hänelle uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, koska päätöksenteossa ei oltu menetelty lainmukaisesti.

Päätös 28.11.2016 LSSAVI/4678/06.06.02/2016


Harkintaan perustuvan valinnan kautta hakeminen oppilaan ja huoltajan vastuulla, kun hakumahdollisuudesta annettu tieto

Hakija oli jätetty valitsematta ammattiopistoon autoalan perustutkinnon opiskelijaksi, koska hän ei ollut saanut yhteishaussa valintaan vaadittavaa pistemäärää. Huoltaja vaati ammattiopiston rehtorin päätöksen kumoamista ja lapsensa hakemuksen käsittelyä uudelleen harkintaan perustuvassa valinnassa.

Aluehallintovirasto katsoi päätöksessään, että ammattiopistoon hakeneen oppilaan peruskoulun opettaja ja oppilaanohjaaja olivat selvityksensä perusteella ohjanneet merkittävästi sitä, hakevatko oppilaat opiskelupaikkaa ammatillisesta peruskoulutuksesta harkintaan perustuvan valinnan kautta vai ei.  Opettaja oli arvioinut opettamansa pienryhmän oppilaiden osalta perusteet hakea toisen asteen koulutukseen harkintaan perustuvan valinnan kautta, ja oli ottanut asian erikseen puheeksi oppilaan ja huoltajan kanssa vain, jos oli katsonut haun perustelluksi.

Oppilaalla ja huoltajilla oli ollut kuitenkin mahdollisuus saada tietoa harkintaan perustuvan valinnan kautta hakemisesta ennen hakuajan päättymistä useista eri tilaisuuksista, mutta huoltajat eivät olleet käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen. Oppilas oli täyttänyt kotona koulun laatiman hakulomakkeen, jonka huoltaja oli allekirjoittanut, ennen kuin oppilas oli täyttänyt koulussa opettajan avustuksella netin kautta sähköisen hakemuksen.

Aluehallintovirasto totesi, että oppilas ja huoltaja vastaavat toisen asteen koulutukseen hakemisesta. Kun heillä oli ollut mahdollisuus saada tietoa harkintaan perustuvan valinnan kautta hakemisesta, ei voitu katsoa, että kyseisen valinnan kautta hakematta jättämisen olisi ratkaissut opettajan menettely hakuasiassa. Tämän vuoksi aluehallintovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

Päätös 25.8.2016 LSSAVI/3360/06.06.02/2016


Opiskelijalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen eronneeksi katsomista koskevan päätöksen tekemistä

Koulutuspäällikkö oli katsonut päätöksellään opiskelijan eronneeksi ammattiopistosta. Opinto-ohjaaja oli kutsunut ennen kyseisen päätöksen tekemistä opiskelijan keskustelemaan opintojen tilanteesta sähköpostitse lähettämällään viestillä. Viestissä ei ollut mainittu eronneeksi katsomista koskevasta asiasta. Opiskelija ei ollut saapunut tapaamiseen paikalle. Opiskelijaan oli otettu useamman kerran yhteyttä jo aiemmin edeltävänä lukuvuonna, kun opinnot eivät olleet edenneet.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että opiskelijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi joko suullisesti tai kirjallisesti ennen päätöksen tekemistä eronneeksi katsomista koskevassa asiassa. Hänelle on tällöin ilmoitettava kuulemisen tarkoitus. Oppilaitos voi tehdä päätöksen asiassa, vaikka opiskelija ei käytä kuulemistilaisuutta hyväkseen. Hallintolain tiedoksiantoa koskevissa säännöksissä kuitenkin edellytetään, että kuulemisesta annetaan opiskelijalle tieto postitse kirjeellä. Tiedon antaminen sähköpostitse edellyttää sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 19 §:n mukaan opiskelijan suostumusta, ja tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen silloin kolmantena päivänä viestin lähettämisestä.

Aluehallintovirasto katsoi, ettei opiskelijalle ollut varattu ennen päätöksentekoa laissa edellytetyllä tavalla tilaisuutta tulla kuulluksi. Opiskelija ei ollut antanut ammattiopistolle suostumusta lähettää päätöksentekoon liittyviä asiakirjoja tiedoksi sähköpostitse. Opinto-ohjaajan lähettämässä viestissä ei ollut ollut mainintaa kuulemisesta eronneeksi katsomista koskevassa asiassa, ja viesti oli lähetetty myöhemmin kuin kolme päivää ennen tapaamista, jolloin sähköinen asiakirja katsotaan annetun tiedoksi asianosaiselle.  Aluehallintovirasto kumosi koulutuspäällikön päätöksen menettelyvirheen vuoksi, minkä seurauksena opiskelijalla oli oikeus jatkaa opintojaan ammattiopistossa.

Päätös 9.12.2016 LSSAVI/4670/06.06.02/2016


OIKAISUVAATIMUKSET 2015

 

Lapsen oikeus perusopetukseen on turvattava huoltajuusriitatilanteessakin, koulupaikka-asia on ratkaistava perusopetuslain perusteella

Huoltaja vaati valituksessaan kunnan opetustoimen viranhaltijan tekemän lähikoulupäätöksen kumoamista, koska hänen lapsensa vakituinen osoite oli toisessa kunnassa ja käräjäoikeuden päätöksen mukaan lapsi asui hänen luonaan. Tapauksessa viranhaltija oli osoittanut lapselle lähikoulun saatuaan toiselta huoltajalta tiedon siitä, että lapsi asuu kunnassa, sekä kunnan sosiaalihuollon viranhaltijoiden muistion kuulemistilaisuudesta, jossa lapsi oli ilmoittanut haluavansa asua nykyisessä kunnassa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto katsoi 2.12.2015 antamassaan päätöksessä, että viranhaltijan oli tullut osoittaa lapselle lähikoulu kunnasta saatuaan tietää hänen asumisestaan siellä. Kunnalla on perusopetuslain 4 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus järjestää perusopetusta kunnan alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille. Velvollisuuden täyttämiseksi kunnan on osoitettava lapselle perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu lähikoulu. Järjestämisvelvollisuus koskee asuinkuntaa eikä ole siten sidottu lapsen kotikuntaan, vaikka lähikoulu määräytyykin pääsääntöisesti väestörekisteriin merkityn osoitteen ja kotikunnan perusteella. Asuinkunnalla on velvollisuus järjestää perusopetusta myös silloin, kun lapsi ei asu pysyvästi kunnassa.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että jokaisella oppivelvollisuusikäisellä lapsella on perustuslain 16 §:n 1 momentissa säädetty oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Asuinkunnan on osoitettava lapselle lähikoulu, kun se saa tiedon lapsen asumisesta kunnassa, jotta kyseinen oikeus voi toteutua. Lähikoulun osoittaminen ei edellytä huoltajien tekemää hakemusta tai heidän antamaansa suostumusta.  Kuntaa ei myöskään sido huoltajien aiemmin tekemä sopimus tai tuomioistuimen päätös lapsen asumisesta.

Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että oppivelvollisuusikäisen lapsen on toisaalta suoritettava oppivelvollisuuttaan, ja huoltajien on huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Oppivelvollisen lapsen on käytävä koulua, ellei huoltaja ole ilmoittanut hänen hankkivan muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Lapsen koulunkäynti on turvattava silloinkin, kun huoltajat ovat eri mieltä siitä, kumman huoltajan luona lapsi pääsääntöisesti asuu. Huoltajien on ratkaistava lapsen asumista koskeva riita saattamalla asia tarvittaessa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Riidan aikana huoltajien on huolehdittava siitä, että lapsi pääsee osallistumaan perusopetukseen kunnassa, jossa hän asuu.

Aluehallintovirasto katsoi vastaavasti 13.5.2015 antamassaan päätöksessä, että kunnan opetustoimen viranhaltija oli voinut myöntää lapselle perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitetun toissijaisen koulupaikan toisen huoltajan hakemuksesta. Tapauksessa huoltajilla oli riitaa lapsensa asumisesta, ja huoltaja oli ilmoittanut hakemuksessa lapsen asuvan tilapäisesti hänen luonaan. Käräjäoikeus oli määrännyt aiemmin tekemällään päätöksellä lapsen asumaan pääsääntöisesti toisen huoltajan luona, ja lapsi oli käynyt kyseisen kunnan koulua.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että toissijaisesta koulupaikasta on päätettävä perusopetuslain 28 §:n 2 momentin perusteella. Lapsella on siten oikeus saada toissijainen koulupaikka, jos koulussa on tilaa. Huoltajien velvollisuutena on sopia siitä, käykö lapsi lähikouluaan vai suorittaako hän oppivelvollisuuttaan toissijaisessa koulupaikassa.

Päätös 2.12.2015 LSSAVI/4199/06.06.02/2015 ja päätös 13.5.2015 LSSAVI/1719/06.06.02/2015


Perusopetuslaki menee kunnan oppilasvalintaperusteiden edelle

Huoltajat vaativat valituksessaan, että heidän lapselleen osoitetaan sama lähikoulu kuin vanhemmalle sisarukselle vedoten siihen, että lautakunta oli hyväksymissään oppilasvalintaperusteissa päättänyt sisarusperusteen soveltamisesta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto katsoi 16.6.2015 antamassaan päätöksessä, että rehtorin oli tullut jättää lähikoulua osoittaessaan tässä tapauksessa sisarusperuste soveltamatta.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessä, että hallintolain 6 §:ssä säädetty tasapuolisen kohtelun vaatimus ei estä viranomaista asettamasta hallinnon asiakkaita etusijajärjestykseen niukkoja tai rajallisia resursseja, kuten koulupaikkoja, jaettaessa, kun sille on yleisesti hyväksyttävä syy ja asiasta on päätetty etukäteen. Aluehallintovirasto katsoi, että sisarusperustetta voidaan soveltaa koulupaikoista päätettäessä silloin, kun vanhempi sisarus jatkaa samassa koulussa, jossa nuorempi sisarus aloittaa koulunkäyntinsä. Saman koulun käyminen tukee perheiden arkea, jolloin oppilaiden asettamiselle etusijajärjestykseen sisarusperusteella on hyväksyttävä syy.

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 6 §:ssä ilmaistu lähikouluperiaate on joka tapauksessa lähtökohtana lähikoulun osoittamisessa, eikä kunnan päättämien muiden perusteiden soveltaminen saa johtaa yksittäistapauksessa kyseisen periaatteen vastaiseen ratkaisuun. Tapauksessa alkuopetuksen koulu oli hallinnollisesti osa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa koulua, jossa koulunkäynti jatkui kolmannesta vuosiluokasta eteenpäin. Jos alkuopetuksen koulun lähialueella asuvat lapset olisi otettu ensimmäisestä vuosiluokasta alkaen kyseiseen toiseen kouluun sisarusperusteella, alkuopetuksen kouluun olisi tullut ohjata lähialueella asuviin lapsiin verrattuna kauempana alkuopetuksen koulusta asuvia lapsia, jotta kumpaankin kouluun olisi saatu muodostettua kohtuullisen kokoiset opetusryhmät. Tämä taas olisi johtanut kauempana asuvien lasten osalta lähikouluperiaatteen vastaiseen ratkaisuun. Siksi sisarusperuste tuli jättää tässä tapauksessa soveltamatta.

Päätös 16.6.2015 LSSAVI/2194/06.06.02/2015


Toissijaisessa oppilasvalinnassa on noudatettava päätöstä enimmäisoppilasmääristä

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto katsoi 13.5.2015 antamassaan päätöksessä, että oppilaalla oli oikeus saada toissijainen koulupaikka, koska koulussa oli tilaa.

Perusopetuslain 28 §:n 2 momentin mukaan oppivelvollinen voi pyrkiä oppilaaksi myös muuhun kuin hänelle osoitettuun lähikouluun. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oppilaan oikeus saada toissijainen koulupaikka riippuu siitä, onko koulussa tilaa ensisijaisen oppilasvalinnan eli perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun lähikoulun osoittamisen jälkeen. Toissijaisen oppilasvalinnan yhdenvertaiseksi toteuttamiseksi opetuksen järjestäjän on päätettävä oppilasvalintaperusteiden lisäksi etukäteen siitä, kuinka monta oppilasta kouluihin ja kunkin vuosiluokan opetusryhmiin voidaan enintään ottaa. Jos koulussa on ensisijaisen oppilasvalinnan jälkeen tilaa mutta toissijaisia hakijoita enemmän kuin kouluun voidaan ottaa, hakijat on asetettava etusijajärjestykseen ja toissijaiset oppilaat on valittava etukäteen päätettyjä oppilasvalintaperusteita noudattaen.

Tapauksessa kunnanvaltuusto oli linjannut perusopetusryhmän ylärajaksi alkuopetuksessa 25 oppilasta. Aluehallintovirasto katsoi, että kunnanvaltuuston linjausta oli noudatettava toissijaisesta oppilasvalinnasta päätettäessä. Kouluun, josta vanhemmat olivat hakeneet perusopetuksen aloittavalle lapselleen paikkaa, oli tulossa neljä ensimmäisen vuosiluokan opetusryhmä. Yhdelle niistä oli otettu 23 oppilasta ja kolmelle 22 oppilasta. Lapsella oli oikeus päästä kouluun, koska siellä oli tilaa. Tämän vuoksi aluehallintovirasto kumosi rehtorin päätöksen ja palautti koulupaikka-asian rehtorille uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

Päätös 13.5.2015 LSSAVI/2025/06.06.02/2015


Oppilaalla oli oikeus siirtyä suomenkielisestä perusopetuksesta ruotsinkielistä perusopetusta antavaan kouluun

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto katsoi 18.6.2015 ja 20.8.2015 antamissaan päätöksissä, että äidinkieleltään suomenkielisellä oppilaalla oli oikeus siirtyä suomenkielistä perusopetusta antavasta koulusta ruotsinkielistä perusopetusta antavaan kouluun, joka tuli osoittaa hänen perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi lähikoulukseen.

Tapauksessa suomenkielisen koulun rehtori oli päättänyt, että oppilas jatkaa koulun ruotsin kielen kielikylpyopetuksessa, jossa opetetaan äidinkielenä suomen kieltä mutta osa opetuksesta annetaan ruotsin kielellä. Rehtori oli päätöksellään hylännyt huoltajien hakemuksen koulupaikan saamisesta kaksikielisen kunnan ruotsinkielisestä peruskoulusta seitsemännestä vuosiluokasta alkaen.

Aluehallintovirasto totesi päätöksissään, että kielikylpyopetus on perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettua painotettua opetusta. Perusopetuslain 28 §:n 1 momentin mukaan perusopetuksessa oppilaalla on oikeus käydä 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua lähikoulua. Toissijaisessa koulupaikassa opiskelevalla oppilaalla on siten oikeus siirtyä perusopetuksen aikana lähikouluunsa.

Kunta osoittaa perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaan oppivelvolliselle lähikoulun, jossa annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Kielistä, joilla kunta on velvollinen opetusta järjestämään, säädetään perusopetuslain 10 §:ssä. Näitä kieliä ovat muun muassa suomen ja ruotsin kieli. Perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa ei säädetä, että lähikouluksi on osoitettava koulu, jossa annetaan opetusta oppilaan äidinkielellä. Huoltaja saa perusopetuslain 10 §:n 3 momentin mukaan valita opetuskielen, jos opetuksen järjestäjä antaa opetusta useammalla kuin yhdellä opetuskielellä, jolla kunta on velvollinen järjestämään opetusta. Edellytyksenä on lisäksi, että oppilas pystyy opiskelemaan sillä kielellä. Aluehallintovirasto totesi päätöksissään, että äidinkieleltään suomenkieliselle oppilaalle on osoitettava lähikouluksi ruotsinkielistä perusopetusta antava koulu, jos hän pystyy opiskelemaan ruotsin kielellä.

Aluehallintovirasto katsoi, että kuuden vuoden opiskelu kielikylpyopetuksessa riitti osoittamaan, että oppilas pystyy opiskelemaan ruotsin kielellä. Asiaa vahvisti opettajan laatima kuvaus oppilaan kielitaidosta. Aluehallintovirasto totesi, että eri opetussuunnitelman ja tuntijaon noudattaminen ei myöskään estänyt oppilasta siirtymästä ruotsinkieliseen perusopetukseen. Perusopetuksen oppimäärän hyväksytty suorittaminen ja päättötodistuksen saaminen eivät edellytä, että oppilas osallistuu opetukseen kussakin oppiaineessa tuntijakoasetuksessa (422/2012) säädetyn vähimmäistuntimäärän verran. Lisäksi kunkin oppiaineen päättöarviointi perustuu oppilaan osaamistasoon perusopetuksen päättövaiheessa.

Aluehallintovirasto käsitteli koulupaikka-asian kahteen kertaa rehtorin tehtyä saman sisältöisen päätöksen sen jälkeen, kun aluehallintovirasto oli 18.6.2015 antamallaan päätöksellä kumonnut rehtorin päätöksen. Aluehallintovirasto määräsi 20.8.2015 antamassaan päätöksessä oppilaan lähikouluksi huoltajien hakeman ruotsinkielisen peruskoulun.

Päätös 18.6.2015 LSSAVI/2090/06.06.02/2015 ja päätös 20.8.2015 LSSAVI/3422/06.06.02/2015


Erityisen tuen antamiseen ei tarvita huoltajan suostumusta

Huoltaja vaati valituksessaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoa kumoamaan erityisen tuen päätöksen, koska päätöksen tekemiseen ei oltu saatu hänen suostumustaan. Aluehallintovirasto katsoi 24.2.2015 antamassaan päätöksessä, että kunnan opetustoimen viranhaltija oli voinut päättää erityisen tuen antamisesta oppilaalle ilman huoltajan suostumusta.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oppilaan oppimisen tukeminen on osa perusopetusta.  Oppivelvollisen oppilaan on perusopetuslain 26 §:n 1 momentin mukaan osallistuttava perusopetuslain mukaisesti järjestettyyn opetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Opetukseen osallistuessaan oppilas on siten velvollinen ottamaan pedagogista tukea vastaan. Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslaissa ei myöskään edellytetä huoltajan suostumuksen saamista tuen antamiseksi. Lisäksi aluehallintovirasto toi perusteluna esille, että kunta on opetuksen järjestäjänä toisaalta perusopetuslain 30 §:n 1 momentin nojalla velvollinen järjestämään oppilaalle riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä.

Päätös 24.2.2015 LSSAVI/19/06.06.02/2015


Hakijan terveydentilaa ei voida arvioida ammatillisen koulutuksen opiskelijavalintaa varten järjestettävässä soveltuvuuskokeessa

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto katsoi 17.9.2015 antamassaan päätöksessä, että hakijan terveydentilaa ja toimintakykyä ei tullut arvioida soveltuvuuskokeessa, jonka perusteella oppilaitos teki opiskelijavalinnat. Aluehallintovirasto kumosi oppilaitoksen päätöksen hakijan valitsematta jättämisestä ja palautti asian oppilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Aluehallintovirasto totesi, että hakijalle oli järjestettävä tässä tarkoituksessa mahdollisuus osallistua soveltuvuuskokeeseen uudelleen, niin että siinä ei arvioida hänen terveydentilaansa liittyvää soveltuvuutta hakemaansa koulutukseen.

Tapauksessa oikaisuvaatimuksen opiskelijavalinnasta aluehallintovirastolle tehnyt henkilö oli hakenut sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijaksi näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen. Valitsematta jättämisen perusteena oli ollut opiskelijavalinnassa käytetyn soveltuvuuskokeen hylätty tulos.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että oppilaitos voi käyttää opiskelijavalinnassa soveltuvuuskoetta ja jättää hakijan valitsematta soveltuvuuskokeen tuloksen ollessa hylätty. Aluehallintovirasto katsoi, että opiskelijavalinnasta päättävän oppilaitoksen tuli kuitenkin itse arvioida ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 a §:ssä tarkoitettu hakijan terveydentilan ja toimintakyvyn vaikutus opiskelijaksi ottamiseen. Oppilaitos ei voi antaa terveydentilaan liittyvän soveltuvuuden arviointia soveltuvuuskokeen toteuttavan yrityksen tehtäväksi, vaan sen on opiskelijavalinnasta päättäessään itse tarvittaessa arvioitava, onko terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka este opiskelijaksi ottamiselle ja voidaanko mahdollinen este kohtuullisin toimin poistaa.

Tapauksessa lähihoitajakoulutukseen hakeneiden henkilöiden terveydentilaa oli arvioitu soveltuvuuskokeessa, jonka perusteella oppilaitos oli päättänyt opiskelijoiden valinnasta. Oikaisuvaatimuksen tehneen hakijan saaman hylätyn soveltuvuuskoetuloksen ja siten valitsematta jättämisen perusteena olivat olleet osaltaan terveydentilaan liittyvät syyt. Oppilaitoksen päätös oli menettelyvirheen vuoksi kumottava, koska valitsematta jättämisen syynä oli ollut osittain hakijan terveydentila.

Oikaisuvaatimuksen tehnyt henkilö haki aluehallintoviraston päätökseen muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen. Hän vaati valituksessaan muun muassa aluehallintoviraston päätöksen muuttamista siten, että siinä määrätään soveltuvuuskokeen järjestämispaikkakunta hänen vaatimuksensa mukaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen 23.2.2016 antamallaan päätöksellä (nro 16/0035/2). Hallinto-oikeus totesi, että kun oppilaitoksella koulutuksen järjestäjänä on ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 27 §:n 3 momentin nojalla oikeus päättää soveltuvuuskokeista, aluehallintoviraston päätöksessä ei ole ollut perusteltua määrätä tarkemmin soveltuvuuskokeen järjestämispaikkakunnasta tai muista soveltuvuuskokeen käytännön järjestelyistä. Hallinto-oikeus jätti muut valituksessa esitetyt vaatimukset toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta.

Päätös 17.9.2015 LSSAVI/3669/06.06.02/2015


Päivitetty