Päätöslyhennelmiä

Alle on koottu aihepiireittäin lyhennelmiä aluehallintoviraston tekemistä perintätoimintaa koskevista valvontapäätöksistä. Aihepiiriä koskeva keskeinen sääntely on esitetty kunkin osion alussa.

Päätöksiä voi tilata diaarinumeron perusteella Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjaamosta. Asiakirja- ja tietopyynnöistä perittävistä maksuista löytyy lisätietoa täältä.

Vinkki: Voit hakea lyhennelmiä tältä sivulta myös asiasanojen avulla: Crtl + F > kirjoita asiasana > Enter.

Perintäkulujen aiheellisuus | Yrityssaatavien perintäkulut | Kuluttajasaatavan perintäkulut | Perintäkulujen riitauttaminen | Vakiokorvauksen periminen (yrityssaatavat) | Perintäkulujen siirtämisestä uudelle velkojalle | Saatavien yhdistäminen | Maksuaika | Riitautetun saatavan perintä | Liikasuorituksen palauttaminen velalliselle | Maksujärjestelyt | Trattaperintä | Tietojen antaminen velalliselle | Saatavan oikeellisuuden selvittäminen | Osoitetietojen selvittäminen | Saatavan periminen väärältä henkilöltä | Alaikäiseen kohdistuva perintä

Perintäkulujen aiheellisuus

Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, jatkossa perintälaki)  4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Tarpeettomina on pidettävä esimerkiksi sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet perintätoimista, jotka on tehty tarkistamatta, onko velallinen jo maksanut saatavan. Joskus velallinen maksaa saatavan myöhässä mutta samoihin aikoihin, kun velkoja lähettää maksumuistutuksen tai perintää suorittava toimeksisaaja lähettää maksuvaatimuksen. Velallisen korvausvelvollisuus perintätoimista riippuu näissä tilanteissa siitä, onko velkoja tai toimeksisaaja ehtinyt ennen maksun saapumista tehdä velallisen kuluvastuun piiriin kuuluvia perintätoimia. Kirjeperinnässä perintätoimet tehdään tyypillisesti perintäkirjeen lähettämistä edeltävänä päivänä.

Tilisiirtona maksettaessa maksuajankohta määräytyy pääsääntöisesti maksupalvelulain (290/2010) säännösten perusteella. Maksu katsotaan tällöin suoritetuksi, kun varat ovat saapuneet maksunsaajan (eli velkojan tai perintäyhtiön) tilipankkiin. Maksajan pankin taas on maksupalvelulain mukaan maksettava sähköisesti tehdyn tilisiirron rahamäärä maksunsaajan pankkiin viimeistään maksutapahtumaa seuraavana työpäivänä. Tilimaksu katsotaan toisin sanoen suoritetuksi viimeistään maksutapahtumaa seuraavan arkipäivän kuluessa, jolloin ainakaan sitä seuraavana päivänä ei enää voida tehdä velallisen korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvia perintätoimia.

Velkojan laiminlyönti maksusuorituksen ilmoittamisessa perintäyhtiölle ei myöskään voi koitua velallisen vahingoksi.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7032/05.11.11/2014
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintäkulujen aiheellisuus, perintätoimenpiteiden tarpeellisuus 
Päätöspäivä: 16.6.2015

  • Velallinen (yksityinen elinkeinonharjoittaja) oli vastaanottanut perintäyhtiöltä maksuvaatimuksen liittyen aiemmin erääntyneeseen laskuun, jonka hän oli maksanut perintäyhtiölle 19.6.2014. Maksuvaatimus oli päivätty 19.6.2014. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli ehtinyt tehdä perintätoimenpiteet ennen maksun saapumista perintäyhtiölle eikä siten ollut perinyt aiheettomia kuluja 19.6.2014 päivätystä maksuvaatimuksesta.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/201/05.11.11/2014
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintätoimenpiteiden tarpeellisuus, toimeksiantajalle tehty suoritus
Päätöspäivä: 20.2.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle (yritys) ensimmäisen maksuvaatimuksen 12.12.2013. Velallinen ei maksanut saatavaa eikä ollut yhteydessä perintäyhtiöön maksuvaatimuksen eräpäivään mennessä, minkä seurauksena perintäyhtiö lähetti velalliselle tratan 28.12.2013. Toimeksiantaja ilmoitti perintäyhtiölle 9.1.2014, että velallinen on maksanut saatavan pääoman suoraan toimeksiantajalle 16.12.2013. Perintäyhtiö kohdisti suorituksen saatavan pääomalle, hyvitti tratasta syntyneet perintäkulut ja poisti tratan asettamisesta aiheutuneen viivemerkinnän luottotietoyhtiön rekisteristä. Velalliselle lähetettiin 10.1.2014 (ensimmäisen maksuvaatimuksen) kuluja ja korkoja koskeva maksuvaatimus, josta velallinen reklamoi puhelimitse 13.1.2014. Perintätoimet keskeytettiin kulusaatavan riitaisuuden vuoksi, mutta velallinen maksoi kulut lopulta 28.1.2014. Tämän jälkeen perintä lopetettiin. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut menetellyt toimeksiantoa hoitaessaan lain tai hyvän perintätavan vastaisesti.

Yrityssaatavien perintäkulut

Lisätietoa yrityssaatavien perintäkuluista löytyy aluehallintoviraston julkaisemasta artikkelista.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/810/05.11.11/2017                                              
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 15.2.2017

  • Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta 153,26 euron suuruisen saatavan perinnässä perintäkuluina 80,11 euroa 10,00 euron muistutuskulujen lisäksi. Perintäyhtiö oli lähettänyt asiassa yhden maksuvaatimuksen ja perusteli perintäkuluvaatimusta tavanomaisilla yrityssaatavien perinnässä suoritettavilla toimenpiteillä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön asiassa vaatimat 80,11 euron perintäkulut olivat kohtuulliset.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5620/05.11.11/2016                                           
Päätös: asiassa ESAVI/7934/05.11.11/2016 annettu varoitus riittävä seuraamus
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 3.4.2017

  • Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta ensimmäisessä maksuvaatimuksessa perintäkuluja 165,19 euroa. Kyse oli suoraan ulosottokelpoisen 1409,00 euron vakuutusmaksusaatavan perinnästä. Perintäyhtiö perusteli aluehallintovirastolle perintäkuluvaatimustaan muun ohella tavanomaisilla yritysperinnässä suoritettavilla toimenpiteillä, oikeudellaan saada liiketoiminnan tuottoa sekä sillä, että perintäkirje oli maksuviiveuhkainen maksuvaatimus, mikä edellytti perintäyhtiöltä lähes trattaperintää vastaavaa työmäärää. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että perintäkulujen kohtuullisuuden kokonaisarvioinnissa lähtökohtana on perinnän suorittamisesta tosiasiassa aiheutunut työmäärä. Tehtyjen toimenpiteiden tulee kuitenkin olla tarpeellisia ja niistä aiheutuneiden kulujen kohtuullisia. Velkojan perintäyhtiölle mahdollisesti maksamalle palkkio-osuudelle tai perintäliiketoiminnan harjoittamisesta aiheutuville yleisluontoisille kustannuksille ei sen sijaan voida antaa juurikaan painoarvoa velallisen korvausvelvollisuuden piiriin kuuluvien perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että maksuviiveuhkaisen maksuvaatimuksen aiheuttamassa lisätyömäärässä oli kyse perintäyhtiön sisäisestä prosessista. Maksuviiveuhkainen maksuvaatimus ei velallisen kannalta tosiasiassa eronnut millään tavalla tavallisesta maksuvaatimuksesta, sillä luottotietolain (527/2007) 25 §:n mukainen maksuviivetieto voidaan ilmoittaa myös tavallisen maksuvaatimuksen laiminlyönnin seurauksena, kun säännöksen edellytykset täyttyvät. Mahdollisesta lisätyöstä aiheutuvia kuluja ei näin ollen voitu pitää velallisen kannalta tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Aluehallintovirasto katsoi, että 165,19 euron kuluvaatimusta oli pidettävä kohtuuttomana. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että vaikka tapauksessa arvioitaisiin perintäkulujen määrää mahdollisella arvonlisäveron osuudella vähennettynä, oli myös 133,22 euron suuruisia perintäkuluja pidettävä tapauksessa kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/9722/05.11.11/2016                                
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.7.2017

  • Perintäyhtiö oli periessään velalliselta 148,80 euron suuruista saatavaa vaatinut maksuhuomautuksesta 15,00 euroa, ensimmäisestä maksuvaatimuksesta 40,00 euroa, toisesta maksuvaatimuksesta 72,00 euroa ja kolmannesta maksuvaatimuksesta 28,00 euroa. Perintäyhtiö ei aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä esittänyt tarkempia perusteluita sille, mihin vaaditut perintäkulut perustuivat. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut toimitettujen asiakirjojen perusteella suorittanut asiassa velallisen korvattavaksi kuuluvia perintätoimenpiteitä, jotka poikkeaisivat tavanomaisesta toimeksiannosta eikä saatavan perintä ollut toisen maksuvaatimuksen osalta edellyttänyt suurempaa työmäärää kuin ensimmäisen maksuvaatimuksen osalta. Aluehallintovirasto totesi, että kun huomioitiin ensimmäisestä maksuvaatimuksesta vaadittu 40,00 euron kulu ja se, että yleensä ensimmäiseen perintäkirjeeseen liittyvä työmäärä on toista perintäkirjettä suurempi eikä perintäyhtiö ole selvityksessään esittänyt perusteita korkeammille kuluille, toisesta maksuvaatimuksesta perityt 72,00 euron perintäkulut eivät perustuneet tosiasiassa aiheutuneisiin kustannuksiin ja siten niitä oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina. Aluehallintovirastolla ei ollut muilta osin huomautettavaa perintäyhtiön vaatimien perintäkulujen kohtuullisuudesta.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5031/05.11.11/2015                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.11.2015

  • Perintäyhtiö oli vaatinut perimismaksuina 147,56 euroa saatavalle, jonka pääoma oli 437,19 euroa. Perintäyhtiön vaatimat kulut olivat näin ollen olleet moninkertaiset siihen nähden, että vastaavan suuruista kuluttajasaatavaa koskevasta maksuvaatimuksesta olisi perintälain mukaan saanut vaatia enintään 24 euroa perintäkulua. Perintäyhtiö oli selvityksessään listannut toimenpiteitä, joista perintäkulut yleisesti muodostuvat ja joiden osalta aluehallintovirasto totesi seuraavaa: Perintätoimeksiannon saajalla ei ole perintälain esitöiden perusteella yleistä velvollisuutta ryhtyä selvittämään saatavan oikeellisuutta tai velallisen yhteystietojen muutoksia ellei toimenpiteisiin ole tapauksessa erityistä perustetta eikä näistä aiheutuvien kulujen voida siten katsoa kuuluvan velallisen maksettavaksi. Tarvittavia neuvotteluita velallisen tai perintäyhtiön kanssa ei ollut näytetty käydyn käsillä olevassa tapauksessa eikä niistä ollut siten voinut aiheutua kustannuksia perintätoimistolle. Raportoinnin osalta aluehallintovirasto totesi, ettei perintäyhtiö ollut näyttänyt, miten raportointi yrityssaatavien perinnässä poikkeaa kuluttajaperinnästä, miten paljon kustannuksia raportoinnista oli aiheutunut ja että raportoinnista aiheutuneet kustannukset olisivat velallisen maksettavaksi kuuluvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia. Toimeksiantoa koskevien tietojen tallentaminen käsittelyjärjestelmään, tulostus-, postitus- ja materiaalikustannukset, toimistonhallinto- ja yleiskustannukset ja toimenpiteiden palkkio-osuus ovat tavanomaisia perintätoimeksiantoon liittyviä kulueriä, jotka koskevat myös kuluttajaperintää. Perintätoimisto ei ollut näyttänyt, että näistä toimenpiteistä aiheutuisi yritysperinnässä erityisiä kustannuksia verrattuna kuluttajaperintään. Aluehallintovirasto katsoi, että ensimmäisestä maksuvaatimuksesta perittyjä 147,56 euron perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/2748/05.11.11/2016                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 21.9.2016

  • Perintäyhtiö oli periessään 866,16 euron saatavaa vaatinut ensimmäisessä maksuvaatimuksessa perintäkuluja 130,00 euroa ja toisessa maksuvaatimuksessa lisäksi 9,00 euroa. Perintäyhtiö oli selvityksessään kertonut, että asiassa tehtyjä toimenpiteitä olivat toimeksiannon vastaanotto ja tarkistaminen, toimeksiannon rekisteröinti perintärekisteriin, asiakasyrityksen maksutapaselvitys, perinnän jatkotoimenpiteistä päättäminen ja maksuvaatimuskirjeen lähettäminen. Perintäkuluihin sisältyvän maksutapaselvityksen 39,00 euron kulu koostui luottosuosituksen hankkimisesta (15 euroa) ja henkilötyöstä luottosuosituksen sisältämien tietojen analysoimiseksi (24 euroa). Maksutapaselvityksen tarpeellisuutta perintäyhtiö perusteli sillä, että se voi johtaa perinnän keskeyttämiseen maksukyvyttömiksi osoittautuvien yritysten osalta tai kiireellisiin toimenpiteisiin sellaisten velallisyritysten osalta, joita uhkaa varallisuustilanteen muutos. Aluehallintovirasto katsoi, ettei tällaisen selvityksen tekemistä ennen ensimmäisen maksuvaatimuksen lähettämistä voitu pitää olosuhteisin nähden tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena, joten siitä aiheutuvia kuluja ei voitu asettaa velallisen maksettaviksi. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön perimiä perintäkuluja oli pidettävä perintälain vastaisina maksutapaselvityksestä aiheutuneiden 39,00 euron osalta. Muilta osin aluehallintovirastolla ei ollut huomauttamista perintäyhtiön vaatimista perintäkuluista.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/53/05.11.11/2016                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 31.8.2016

  • Perintäyhtiö oli vaatinut 1128,40 euron pääoman lisäksi perintäkuluja yhteensä 221,67 euroa. Maksuvaatimuksen kulut muodostuivat 33,37 euron perusmaksusta, 20,86 euron posti- ja kopiointikuluista, 13,70 euron tilityskuluista sekä 153,74 euron perintäpalkkiosta. Perintäyhtiö kertoi aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä lisäksi perintätoimeksiantojen käsittelyyn ja selvittämiseen liittyvästä manuaalisesta työstä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön mainitsemat kulut olivat tavanomaisia perintätoimeksiantoon liittyviä kulueriä, jotka koskevat myös kuluttajaperintää. Perintäyhtiö ei ollut näyttänyt, että näistä toimenpiteistä aiheutuisi yritysperinnässä erityisiä kustannuksia kuluttajaperintään verrattuna. Vaaditut kulut olivat moninkertaiset verrattuna 50 euron kuluun, jonka velalliselta olisi saanut vastaavan suuruisen saatavan osalta kuluttajaperinnässä enintään vaatia. Aluehallintovirasto totesi lisäksi, että perintäyhtiö oli virheellisesti perinyt perintäkulujen arvonlisäveron osuuden 42,91 euroa velalliselta, vaikka toimeksiantaja oli liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen eikä arvonlisävero näin ollen jäänyt velkojan maksettavaksi kuluksi. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön vaatimia 221,67 euron kuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/1621/05.11.11/2014                                             
Päätös: varoitus
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 28.1.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt kaksi maksuvaatimusta, joiden perintäkulut olivat olleet yhteensä 264,00 euroa. Saatavan suuruus oli ollut 348,00 euroa. Aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksilöityä selvitystä, mistä kulut olivat muodostuneet. Ottaen huomioon saatavan suuruus ja tehdyt perintätoimenpiteet perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/660/05.11.11/2014                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 9.3.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt kolme maksuvaatimusta periessään pääomaltaan 1.813,50 euron suuruista saatavaa. Viimeisimmässä maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintäkuluja 317,00 euroa. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksityiskohtaista selvitystä perintätyön tai sen vaatimien kulujen määrästä. Aluehallintovirasto ei siten ollut voinut tarkemmin todeta perintäyhtiön vaatimien perintäkulujen perusteita. Kuluja pidettiin kohtuuttomina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/8405/05.11.11/2014                                            
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 31.8.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt pääomaltaan 68,32 euron suuruisesta saatavasta maksumuistutuksen, jossa oli vaadittu huomautuskuluina 9,00 euroa. Maksumuistutuksen jälkeen perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen, jossa oli vaadittu huomautuskulujen lisäksi 45,53 euroa perintäkuluja. Velallinen oli maksanut maksumuistutuksen määrän sen jälkeen, kun perintäyhtiö oli ehtinyt lähettää maksuvaatimuksen, minkä vuoksi perintäyhtiö oli lähettänyt toisen maksuvaatimuksen, jossa oli vaadittu huomautuskulujen lisäksi 59,13 euroa perintäkuluja. Aluehallintovirasto piti kuluja kohtuullisina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/4303/05.11.11/2013                                            
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 29.1.2014

  • Perintäyhtiö oli toimittanut pääomaltaan 216,00 euron saatavaa periessään kahdeksan maksuvaatimusta, joista perintäyhtiö oli vaatinut yhteensä 274,60 euron suuruisia perintäkuluja. Lisäksi perintäyhtiö oli pyytänyt kahdella kirjeellä velallista toimittamaan saatavan maksutiedot. Perintäyhtiön selvityksen perusteella aluehallintovirasto katsoi, että perintätoimet olivat olleet aiheellisia. Ottaen huomioon saatavan suuruus ja tehdyt perintätoimet kuluja oli pidettävä kohtuullisina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7472/05.11.11/2013                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, yrityssaatava
Päätöspäivä: 30.5.2014

  • Perintäyhtiö oli toimittanut pääomaltaan 1.210,24 euron suuruista saatavaa periessään ainoastaan yhden maksuvaatimuksen, jossa perintäyhtiö oli vaatinut 167,00 euron suuruisia perintäkuluja. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, kuinka paljon työtä kysymyksessä olevan perintätoimen hoitamiseksi oli perintäkirjeen laatimisen ja lähettämisen lisäksi mahdollisesti tehty. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt myöskään selvitystä muista tarpeellisista, asian hoitamiseen menneistä kuluista. Aluehallintovirasto piti kuluja kohtuuttomina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/3622/05.11.11/2015                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, tratta, vakiokorvaus, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.9.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen periessään pääomaltaan 100,60 euron suuruista saatavaa. Maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintälain 10 e §:n mukainen vakiokorvaus perintäkuluista 40,00 euroa, toimeksiantajan muistutuskulut 5,00 euroa ja maksuvaatimuskulut 66,00 euroa. Maksuvaatimuksen lähettämisen jälkeen perintäyhtiö oli lähettänyt tratan, josta oli peritty perintäkuluja 33,00 euroa. Perintäyhtiön tämän jälkeen lähettämästä maksuvaatimuksesta oli niin ikään peritty perintäkuluja 33,00 euroa. Maksukehotuksesta oli peritty perintäkuluja 5,00 euroa. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina. Aluehallintovirasto kiinnitti kuitenkin perintäyhtiön huomiota siihen, että perintälain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada 40 euron vakiokorvauksen lisäksi korvausta perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Lähtökohtaisesti velkojan muistutuskulujen tulee sisältyä 40 euron vakiokorvaukseen ja vasta kun kulut velkojan suorittamista perintätoimista ylittävät vakiokorvauksen määrän, niistä voidaan periä korvausta velalliselta. Perintäyhtiö ei ollut maksuvaatimuksessa tai selvityksessään aluehallintovirastolle esittänyt perusteita sille, miksi velkojan muistutuskulut eivät sisältyneet vakiokorvaukseen. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön olisi tullut selvittää asia toimeksiantajalta. Perintäyhtiö oli siten menetellyt perintälain 4 §:n ja hyvän perintätavan vastaisesti jättäessään selvittämättä saatavan oikeellisuuden.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/3623/05.11.11/2015                                        
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat:  perintäkulut, tratta, yrityssaatava
Päätöspäivä: 11.9.2015

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt tratta/ilmoituskirjeen periessään pääomaltaan 251,72 euron suuruista saatavaa. Kirjeessä oli peritty asiakkaan kulujen lisäksi perintäkuluja 103,01 euroa. Perintäyhtiö oli selvityksessään kertonut tehneensä seuraavia perintätoimenpiteitä ennen trattakirjeen lähettämistä: perintätoimeksiannon vastaanotto, asiakirjojen läpikäynti, velallisen osoitetietojen ja yritystunnuksen tarkistus sekä toimeksiannon syöttö ohjelmaan. Aluehallintovirasto piti perintäkuluja kohtuullisina.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5170/05.11.11/2013                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat:  perintäkulut, tratta, yrityssaatava
Päätöspäivä: 24.3.2014

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt maksuvaatimuksen ja tratan pääomaltaan 1.846,36 euron suuruisesta saatavasta. Perintäyhtiö oli vaatinut maksuvaatimuksen lähettämisestä ja maksun viivästymisestä aiheutuneina kustannuksina 331,23 euroa ja trattakuluina 160,09 euroa eli yhteensä 491,32 euroa. Perintäyhtiö ei ollut eritellyt maksuvaatimuksesta perintäyhtiölle aiheutuneita kustannuksia, joita kuten perintäkulujen yhteismäärääkin, aluehallintovirasto piti kohtuuttomina.

Kuluttajasaatavan perintäkulut

Lain saatavien perinnästä (513/1999, perintälaki) 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Perintälain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta. Kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on perintälain 10 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.

Kuluttajasaatavien perintäkuluja on säännelty yksityiskohtaisesti perintälaissa. Muun perintälain kulusääntelyn ohella perintälain 10 a §:ssä on asetettu tyypillisistä perintätoimenpiteistä vaadittaville perintäkuluille toimenpidekohtaiset enimmäismäärät, joita on noudatettava kuluttajasaatavia perittäessä. Toimenpidekohtaiset enimmäismäärät saadaan perintälain 10 a §:n 3 momentin mukaan ylittää, mikäli perinnän suorittaminen on edellyttänyt tavallista enemmän työtä.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/8653/2016                                                  Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: varoitus (ei lainvoimainen)
Asiasanat: perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 31.10.2017

  • Perintäyhtiö oli vaatinut 24 euroa maksuvaatimuskuluja saatavasta, jonka pääoma on 100 euroa. Lisäksi perintäyhtiö oli maksumuistutuksessa veloittanut 5 euron maksumuistutuskulun lisäksi 3,92 euron maksun omistajatietojen selvittämisestä Liikenteen turvallisuusvirastosta Trafista. Perintäyhtiö perusteli 24 euron kulua tapahtuneella teknisellä virheellä: samalle maksuvaatimukselle oli tarkoitus yhdistää kaksi saatavaa, mutta saatavia oli lopulta vain yksi. Perintäyhtiö perusteli 3,92 euron lisäkulua osoitetietojen tarkistamisesta syntyvällä lisätyöllä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli toiminut huolimattomasti periessään 24 euron kulua ja kiinnitti perintäyhtiön huomiota asiaan. Maksumuistutuksessa perityn 3,92 euron lisäkulun osin aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö on toiminut lain ja hyvän perintätavan vastaisesti perimällä säädetyn viiden euron enimmäismäärän ylittäviä perintäkuluja.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/841/2017                                                  Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 21.12.2017

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt yhteensä yhden kulullisen maksumuistutuksen, kaksi kulullista maksuvaatimusta, kaksi kulullista lisäsaatavan jälkeistä maksuvaatimusta sekä kaksi kulullista osasuorituksen jälkeistä maksuvaatimusta. Aluehallintovirasto katsoi, että vaikkakin lisäsaatavan perusteella voidaan lähettää useampi kuin kaksi maksullista maksuvaatimusta, ei se tarkoita sitä, että voidaan lähettää kaksi uutta maksullista maksuvaatimusta ilman erityistä perustetta. Perintäyhtiö ei perustellut toisen lisäsaatavan jälkeisen maksuvaatimuksen lähettämisen tarpeellisuutta, joten sen lähettämistä on pidettävä tarpeettomana kulujen aiheuttamisena ja siten perintälain vastaisena.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/1265/2018                                                  Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: varoitus
Asiasanat: perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintäyhtiö oli veloittanut 14 euroa maksuvaatimuksesta, pääoman ollessa 1 euron. Aluehallintovirasto katsoi, kuten Itä-Suomen hovioikeuden 13.2.2018 antamassa päätöksessä on todettu, ettei perinnän voida katsoa tapahtuneen laissa edellytetyllä tavalla yksin sillä perusteella, että perinnässä on noudatettu säädettyjä enimmäiskulumääriä. Perintäyhtiö ei ollut perustellut kuluvaatimusta muutoin, kuin että saatavalla vaaditut kulut ovat kokonaisuudessaan kohtuullisia tehtyihin toimenpiteisiin nähden ja perintälain asettamien enimmäismäärien mukaisia. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti perimällä kohtuutonta perintäkulua maksuvaatimuksessa.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/10866/2016                                                  Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: varoitus
Asiasanat: perintäkulut, saatavien yhdistäminen, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintäyhtiö oli perinyt kahtena erillisenä perintätoimeksiantona kahta saman velkojan saatavaa. Perintäyhtiön mukaan saatavat olivat perustuneet eri tilauksiin, ne olivat syntyneet ja tulleet perintään eri aikoina. Aluehallintovirasto katsoi, kuluttaja-asiamiehen linjauksen mukaisesti, että vapaaehtoisessa perinnässä on pyrittävä välttämään turhia perintäkuluja yhdistämällä saman velkojan saatavia mahdollisuuksien mukaan. Perintäyhtiön kirjauksista kävi ilmi, että se oli tosiasiassa yhdistänyt saatavat ja toimenpidemerkinnät oltiin kirjattu järjestelmään saatavia erittelemättä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti aiheuttamalla velalliselle tarpeettomia kuluja, kun se oli vaatinut kahdelle saman velkojan saatavalle erillisiä perintäkuluja erillisissä maksuvaatimuksissa, vaikka saatavan perintää oli tosiasiassa hoidettu yhdessä ja saataville oli tehty perintätoimenpiteitä yhdessä.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/16117/2018                                                  Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: perintälupa peruutettu (ei lainvoimainen)
Asiasanat: perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 31.12.2018

  • Perintäyhtiö oli perinyt saatavia, jotka olivat siirtyneet perintään vuosina 2006-2012. Näihin saataviin ja niistä perittäviin kuluihin sovellettiin aikaisempia perintälain säännöksiä perintäkuluista. Perintäyhtiö oli vaatinut 21 euron suuruisia perintäkuluja kolmessa eri asiassa yhdeksästä, kuudesta ja kymmenestä maksuvaatimuksesta. Aluehallintovirasto ei pitänyt perusteltuna perintätoimiston selvitystä, jonka mukaan jokaisen kirjeen lähetyksestä olisi aiheutunut sama, tarpeellinen, ja perintälain enimmäiskulumäärän mukainen työmäärä. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintätoimisto ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella maksullisten perintäkirjeiden määrää voitiin myöskään pitää tarpeellisena. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli menetellyn lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se on aiheuttanut velalliselle kohtuuttomia ja tarpeettomia kuluja.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/182/2018                                                     Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 26.2.2019 (Päätös on salassa pidettävä)

  • Perintäyhtiö oli solminut maksusuunnitelman velallisen kanssa kuukausierällä, jonka velallinen oli ilmoittanut liian suureksi taloudelliseen tilanteeseensa. Perintäyhtiö oli veloittanut 50 euroa kulua maksusuunnitelmasta. Perintäyhtiö oli ilmoittanut veloittavansa maksusuunnitelman kuudennesta erästä 8 euroa lisämaksua. Perintäyhtiö oli veloittanut 5 euroa kulua velallisen pyytäessä yksittäisten erien eräpäivän siirtoa. Maksusuunnitelman purkauduttua perintäyhtiö solmi velallisen kanssa ensimmäisen maksusuunnitelman kanssa identtisen suunnitelman selvittämättä, että velallisen taloudellinen tilanne olisi muuttunut. Perintäyhtiö veloitti maksusuunnitelmasta 50 euroa. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti sopimalla velallisen taloudelliseen tilanteeseen nähden epärealistisen maksusuunnitelman, täten aiheuttaen tarpeettomia kuluja velalliselle. Aluehallintovirasto katsoi, että 8 euron lisämaksu maksusuunnitelman kuudennesta erästä lähtien sekä 5 euron kulu maksusuunnitelman yksittäisen erän eräpäivänsiirtämisestä olivat tarpeettomia kuluja.

Perintäkulujen riitauttaminen

Perintälain 4 b §:n mukaan saatavan vapaaehtoiseen suorittamiseen tähtäävää perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Pykälän 2 momentin mukaan perintää saa kiistämisestä huolimatta jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen. Perintälain 4 b §:ää koskevissa esitöissä (HE 57/2012 vp) on todettu, ettei velallisen esittämille kiistämisen perusteille voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia. Pykälän esitöissä on niin ikään todettu, että velallinen saattaa kiistää maksuvelvollisuutensa vain osaksi esimerkiksi silloin, kun velallinen myöntää saatavan perusteeltaan, mutta kiistää saatavan määrän. Perintää voidaan tällöin jatkaa siltä osin, kuin saatava ei ole riitainen. Pykälän esitöissä on lisäksi todettu, että jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa esittämättä kiistämiselle perustetta, hyvään perintätapaan kuuluu, että kiistämisen perustetta tiedustellaan velalliselta. Jos velallinen esittää kiistämisensä perusteen niin epäselvästi tai ylimalkaisesti, että kiistämisen aiheellisuutta on sen perusteella mahdotonta arvioida, hyvään perintätapaan kuuluu, että velallista pyydetään täsmentämään kiistämisen perustetta.

Aluehallintovirasto katsoo edellä esitetyn johdosta, että perintäkulujen perusteltu riitauttaminen edellyttää, että velallinen yksilöi riitautuksessaan sen osan perintäkuluista, jonka hän katsoo kohtuuttomaksi ja perintälain vastaiseksi, jos kyse ei ole perintäkulujen perusteettomuudesta kokonaisuudessaan. Mikäli velallinen ei riitautuksessaan yksilöi perintäkulujen riidanalaista osuutta, hyvään perintätapaan kuuluu, että perintäyhtiö tiedustelee velalliselta, mikä osuus perintäkulusaatavasta on riidanalainen ja mikä riidaton. Riidattoman osuuden perimistä voidaan jatkaa vapaaehtoisessa perinnässä ja riidanalainen osuus perintäkuluista voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos velallinen ei vastaa perintäyhtiön tiedusteluun riitautuksen yksilöimiseksi, riitautuksen ei voida katsoa olevan perusteltu siten, että perintäkulusaatava olisi sen johdosta käynyt osittainkaan riitaiseksi. Hyvän perintätavan mukaista on lisäksi kertoa velalliselle, että kulusaatavan perintää tullaan jatkamaan kokonaisuudessan, mikäli velallinen ei yksilöi riitautettua osuutta.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/6710/05.11.11/2016                                                            
Päätös: varoitus (riitautuksen osalta kiinnitetty huomiota)
Asiasanat: perintäkulut, riitautettu saatava, yrityssaatava 
Päätöspäivä: 2.2.2017

  • Velallinen oli perintäyhtiölle lähettämissään viesteissä todennut vaadittujen perintäkulujen (348,00 euroa) olevan kohtuuttomat yksilöimättä, mikä osuus perintäkuluista oli tämän mukaan kohtuuton. Perintäyhtiö oli vastannut velallisen viesteihin antamalla erittelyn perintäkulujen muodostumisesta ja ilmoittanut pitävänsä perintäkuluja aiheellisina ja perintälain 10 §:n mukaisina. Perintäyhtiö oli jälkimmäisen viestin jälkeen esittänyt, että velallinen maksaisi perintäkuluja asiassa 100,00 euroa. Kun ilmoittaja ei ollut vastannut ehdotukseen, perintäyhtiö oli lähettänyt uuden maksuvaatimuksen avoinna olevista perintäkuluista (357 euroa) sekä viivästyskorosta saatavalle. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiön tiedustelua perintäkulujen sovittelusta 100,00 euroon voitu pitää riittävänä tiedusteluna perintäkulujen riitaisen osuuden selvittämiseksi. Velalliselle ei ollut käynyt kyseisestä tiedustelusta ilmi, että tätä pyydettiin täsmentämään riitautustaan ja yksilöimään, mikä osuus perintäkuluista oli riidanalainen. Velalliselle ei myöskään ollut selvitetty, että perintäkulujen perintää tullaan jatkamaan kokonaisuudessaan, mikäli velallinen ei yksilöi riitautustaan. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli jatkanut perintäkulusaatavan vapaaehtoista perintää tiedustelematta velalliselta, mikä osuus perintäkulusaatavasta oli tämän mukaan kohtuuton ja perintälain vastainen.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7934/05.11.11/2016                                                  
Päätös: varoitus (riitautuksen osalta kiinnitetty huomiota)
Asiasanat: perintäkulut, riitautettu saatava, yrityssaatava 
Päätöspäivä: 21.3.2017

  • Velallinen oli perintäyhtiölle lähettämässään viestissä muun ohella todennut, että katsoo perintäyhtiön vaatimat 296 euron perintäkulut kohtuuttomiksi ja hyväksyy kohtuullisiksi kuluiksi maksamansa 80 euroa. Perintäyhtiö oli edellä mainitusta riitautuksesta huolimatta perinyt velalliselta ensimmäisestä perintäkirjeestä jäljelle jäänyttä 216 euron osuutta ja todennut, että kulut ovat aiheelliset ja ne tulee maksaa. Velallinen oli perintäkirjeen saamisen jälkeen uudelleen lähettänyt perintäyhtiölle viestin, jossa oli todennut toistamiseen, että katsoo perintäkulut kohtuuttomiksi. Velallinen oli menettelyllään katsonut perintäkulujen riidattomaksi osuudeksi maksamansa 80 euroa, jonka johdosta perintäkulu oli 216 euron osalta käynyt riitaiseksi. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti kun se oli jatkanut perintäkulusaatavan vapaaehtoista perintää riitautetun 216 euron osalta. 

Vakiokorvauksen periminen (yrityssaatavat)

Perintälain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada velalliselta 40 euroa vakiokorvauksena perintäkuluista, jos kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain (30/2013) 1 §:ssä tarkoitettu lasku on viivästynyt siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon. Perintälain 10 e §:n mukaan velkojalla on oikeus saada korvausta 10 §:ssä tarkoitetuista perintäkuluista vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Velkojan muistutuskulujen tulee lähtökohtaisesti sisältyä 40,00 euron vakiokorvaukseen, ja vasta kun kulut velkojan suorittamista perintätoimista ylittävät vakiokorvauksen määrän, niistä voidaan periä korvausta velalliselta.

Korkolain (633/1982) 2 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus maksaa korkoa määräytyy korkolain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty. Korkolain 5 §:n mukaan viivästyskorkoa on maksettava eräpäivästä lukien, jos velan eräpäivä on velallista sitovasti ennalta määrätty. Korkolain esitöissä (HE 109/1981 vp) on erikseen todettu, ettei vasta laskussa mainittua eräpäivää voida pitää velallista sitovasti ennalta määrättynä. Korkolain 6 §:n mukaan tilanteessa, jossa eräpäivää ei ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/4151/05.11.11/2016
Päätös: varoitus
Asiasanat: vakiokorvaus, yrityssaatava, perintäkulut
Päätöspäivä: 18.11.2016

  • Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta toimeksiantajan maksumuistutuskuluina yhteensä 80,00 euroa, joka muodostui kahdesta 8,00 euron muistutuskulusta kutakin viittä laskua kohden. Muistutuskulujen lisäksi perintäyhtiö oli vaatinut yhteensä 200,00 euroa perintälain 10 e §:n mukaisina vakiokorvauksina (5 x 40,00 euroa). Perintäyhtiö ei ollut aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä esittänyt perusteita sille, mikseivät maksumuistutuskulut olleet sisältyneet vakiokorvausten määrään. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli vaatinut velalliselta erikseen toimeksiantajan muistutuskuluja, joiden olisi tullut sisältyä tältä perittyjen vakiokorvausten määrään.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/4886/05.11.11/2016
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: vakiokorvaus, yrityssaatava, perintäkulut
Päätöspäivä: 18.11.2016

  • Saatavaa koskeva alkuperäinen lasku oli päivätty 7.4.2016, ja saatavan eräpäivä laskulla oli ollut 14.4.2016. Perintäyhtiö oli oma-aloitteisesti vaatinut 40,00 euron vakiokorvausta ensimmäisessä, 26.4.2016 päivätyssä maksuvaatimuksessa. Velallinen oli aluehallintovirastolle tekemässään ilmoituksessa kertonut, että alkuperäisen laskun maksuaika oli ollut seitsemän päivää ilman erillistä sopimista velallisen kanssa. Perintäyhtiön mukaan velkojalla oli ollut oikeus viivästyskorkoon laskussa ilmoitetusta eräpäivästä lukien korkolain 2 §:n 1 momentin tarkoittaman kauppatavan perusteella. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintäyhtiö ollut näyttänyt, että velallinen olisi ollut sitoutunut suorittamaan viivästyskorkoa korkolaista poikkeavasti, tai että kyseessä olisi ollut vakiintunut kauppatapa. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli vaatinut perintälain 10 e §:n mukaista vakiokorvausta, vaikka lain asettamat edellytykset tälle eivät olleet täyttyneet.

Perintäkulujen siirtämisestä uudelle velkojalle

Perintälain 10 §:n 1 momentin nojalla velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. 2013 voimaan tulleen perintälain uudistuksen yhteydessä säännöksen sanamuotoa on täsmennetty hallituksen esityksessä (HE 57/2012 vp) tarkemmin ilmenevin perustein. Esitöissä on muun ohella todettu, että velallinen on vastuussa perintäkulujen korvaamisesta vain pääsaatavan velkojalle eikä perimistoimistolla tai muulla toimeksisaajalla siten ole oikeutta vaatia velalliselta korvausta perintäkuluista omissa nimissään. Velalliselta saa vaatia toimeksisaajan suorittamasta perinnästä aiheutuneina kuluina enintään sitä rahamäärää, jonka velkoja on sen ja toimeksisaajan välisen sopimuksen perusteella suorittanut tai velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle. Hallituksen esityksessä on lisäksi todettu, että velallisen riitauttaessa toimeksisaajan suorittamaan perintään perustuvien perintäkulujen oikeellisuuden, velkojalla on näyttövelvollisuus siitä, että se on tosiasiassa suorittanut tai velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina.

Perintälain 10 §:n 1 momentin edellyttämän kustannusvastaavuuden on toteuduttava, jotta pääsaatavan siirron yhteydessä alkuperäinen velkoja voisi siirtää perintäkuluja koskevan saamisoikeutensa uudelle velkojalle ja perintätoimisto voisi jatkaa ennen saatavien kauppaa alkuperäiselle velkojalle aiheutuneiden perintäkulujen perimistä uuden velkojan lukuun.

Kuluttaja-asiamies on 26.6.2015 antamassaan päätöksessä (KKV 3018/14.08.01.01/2014) katsonut, ettei perintätoimeksiantosopimuksen ehto, jonka mukaan velkojan maksuvelvollisuus toimeksisaajaa kohtaan aktualisoituu vasta, kun velalliseen kohdistuneet perintätoimet ovat johtaneet tulokseen, ole perintälain 10 §:n tarkoituksen vastainen. Velkojan velvollisuuden suorittaa perintäpalkkio tulee olla voimassa niin kauan, kuin kyseistä perintäkulua vaaditaan velalliselta. Kuten perintälain esitöissä on (HE 57/2012 vp) todettu, perintätoimistolla on perintätoimeksiannon hoitamista koskeva sopimussuhde velkojan kanssa, ja sillä voi olla perintätoimeksiannon hoitamisen perusteella saatavaa vain sopimuskumppaniltaan eli velkojalta. Niin kutsutuissa maksutonta tuloksetonta perintää koskevissa toimeksiantosopimuksissa perintäkulut jäävät siten viime kädessä perintätoimiston tappioksi, ellei niitä saada perittyä velalliselta perintätoimeksiannon aikana.

Velkojalla on lähtökohtaisesti oikeus siirtää rahamääräinen saamisoikeutensa vapaasti kolmannelle. Perintälain sääntelystä johtuen velkojan saamisoikeuden siirtämistä rajoittaa kuitenkin se, ettei perintäkulujen ja pääsaatavan perintää voida eriyttää toisistaan eli velkoja ei voi esimerkiksi siirtää yksin perintäkulusaatavaa uudelle velkojalle, kun pääsaatavaa on yhä maksamatta. Perintälain johdosta velkojan tulee myös osoittaa, että se on suorittanut tai velvollinen suorittamaan perintätoimistolle vähintään sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina. Kun alkuperäinen velkoja siirtää saatavan uudelle velkojalle, ennen saatavan siirtoa aiheutuneiden perintäkulujen perinnän jatkaminen velalliselta edellyttää, että alkuperäinen velkoja on suorittanut niitä vastaavan summan perintätoimistolle tai uusi velkoja on ottanut alkuperäisen velkojan perintätoimistolle olevan perintäkuluvelan vastattavakseen ja näin suorittanut tai velvollinen suorittamaan velalliselta vaadittuja kuluja vastaavan summan perintätoimistolle. Velallisen oikeusaseman siirtäminen edellyttää pääsääntöisesti velkojan suostumusta ja voidaan mieltää pikemminkin uudeksi sopimukseksi velkojan ja uuden velallisen välillä. Siten velkojan velallisaseman siirto suhteessa perintätoimistoon perintäkulujen osalta edellyttää perintätoimiston suostumuksen.

Aluehallintovirasto on ottanut kantaa perintätoimiston menettelyn lainmukaisuuteen kahdessa valvonta-asiassa.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/6351/2017                                                 
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: perintäkulut, saamisen siirto
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintätoimisto oli perinyt velkojan toimeksiannosta saatavia, jotka se oli sittemmin ostanut alkuperäiseltä velkojalta. Perintätoimisto oli jatkanut ennen saatavien kauppaa aiheutuneiden kulujen perimistä saatavien siirron jälkeen omaan lukuunsa. Velallinen ei ollut tehnyt lainkaan suorituksia saataville ennen saatavien siirtoa perintätoimistolle. Aluehallintovirastolle toimitettujen toimeksiantoa koskevien sopimusehtojen mukaan toimeksiantaja ei ollut velvollinen suorittamaan korvausta perintätoimistolle perinnän suorittamisesta, kun vastaavia suorituksia ei ollut saatu perittyä velalliselta. Perintätoimisto ei myöskään toimittanut muuta selvitystä siitä, kuinka paljon toimeksiantaja oli ollut velvollinen suorittamaan ja tosiasiassa suorittanut korvauksena perinnästä perintätoimistolle kuin toimeksiantoon liittyvät sopimusehdot. Alkuperäiselle velkojalle ei ollut tosiasiassa aiheutunut asiaoissa muita perintäkuluja kuin hänen itsensä lähettämistä maksumuistutuksista aiheutuneet kulut. Kauppasopimuksessa oli muun ohella todettu, että myyjä siirtää sopimusta koskevat saatavat kaikkine niihin liittyvine oikeuksineen ostajalle. Kauppasopimuksessa ei ollut erillistä mainintaa perintätoimiston perintäkuluista tai niiden korvaamisesta. Toimeksiantajan katsottiin siirtäneen omista muistutuskuluistaan aiheutuneen saamisoikeutensa kauppasopimuksen ehtojen mukaan perintätoimistolle, ja tältä osin perintätoimisto oli voinut jatkaa kulusaatavan perintää kaupan jälkeen velalliselta. Sen sijaan perintätoimiston omista perintätoimenpiteistä velkojalle aiheutuneita kuluja ei voitu perintätoimeksiannon päättymisen ja saatavien siirron jälkeen periä velalliselta, kun velkoja ei lopulta ollut ollut velvollinen suorittamaan vastaavaa kulumäärää perintätoimistolle, eikä sillä siten ollut ollut näiden kulujen osalta sellaista saamisoikeutta, jonka se olisi voinut siirtää perintätoimistolle. Aluehallintovirasto katsoi, että perintätoimisto oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli perinyt velalliselta saatavien kaupan jälkeen omaan lukuunsa sellaisia perintäkuluja, jotka olivat syntyneet toimeksiantoperinnän aikana ennen saatavien kauppaa, mutta joista ei ole tosiasiassa aiheutunut kulua alkuperäiselle velkojalle eikä saamisoikeutta ollut siten voitu siirtää perintätoimistolle.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/11968/2016                                             
Päätös: ei aihetta toimenpiteisiin
Asiasanat: perintäkulut, saamisen siirto
Päätöspäivä: 19.12.2017 (Päätös on salassa pidettävä)

  • Perintätoimisto oli perinyt kahden velkojan toimeksiannoista saatavia, jotka perintätoimiston konserniin kuuluva yhtiö oli sittemmin ostanut toimeksiantajilta. Toimeksiantosopimuksissa oli sovittu, että toimeksiantajilta veloitetaan perintäkuluja vastaava määrä sitä mukaan kuin velalliselta kertyy suorituksia saataville. Velallinen ei ollut tehnyt suorituksia saataville ennen siirtoa. Saatavien kaupan yhteydessä uusi velkoja oli ottanut vastattavakseen alkuperäisten velkojien erääntymättömät perintäkuluvelat perintätoimistolle. Perintätoimisto oli selvityksensä mukaan antanut suostumuksensa perintätoimeksiantosuhteessa velallisasemassa olevan toimeksiantajan vaihtumiselle. Perintätoimisto kertoi selvityksessään, ettei uuden velkojan kanssa ollut tehty kirjallista toimeksiantosopimusta konsernisuhteesta johtuen. Perintätoimisto toimitti aluehallintovirastolle asiakirjat, joista perintäkulujen laskutus uudelta velkojalta oli osoitettavissa saatavien x ja y osalta. Saatavien a ja b osalta perintä oli päättynyt tuloksettomana eikä perintäkuluja ollut peritty myöskään uudelta velkojalta. Aluehallintovirasto katsoi, ettei perintätoimiston menettelyssä ollut huomautettavaa siltä osin, kun se oli vaatinut velalliselta ennen saatavien siirtymistä syntyneitä perintäkuluja uuden velkojan lukuun.

Saatavien yhdistäminen

Perintälain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja.

Kuluttaja-asiamiehen Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä 2/2014 -ohjeessa on lausuttu, että perintälain kohtuullisuusvaatimusta ei saa kiertää menettelyillä, joilla keinotekoisesti nostetaan perintäkulujen määrää, kuten samaan velkasuhteeseen perustuvan saatavan osittamisella perintävaiheessa useaksi eri saatavaksi. Samasta sopimuksesta tai muuten samasta perusteesta johtuvia saatavia on käsiteltävä tarpeettomien perintäkulujen välttämiseksi perinnässä yhdessä, ja vaikka saatava on erääntynyt useassa erässä, maksamattomat erät on niin pitkälle kuin mahdollista koottava samaan maksuvaatimukseen.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/1265/2018                                         Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: varoitus
Asiasanat: saatavien yhdistäminen, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintäyhtiö oli saanut samaan tilaukseen perustuvat laskut perittäväkseen eri aikoina. Perintäyhtiö oli käsitellyt samaan tilaukseen perustuvia laskuja erillisinä perintätoimeksiantoina. Perintäyhtiöllä on perintälain esitöiden (HE 57/2012 vp) mukaan velvollisuus käsitellä "saman saatavan" osia perinnässä yhdessä . "Sama saatava" merkitsee 10 c §:ssä samaan sopimukseen perustuvia tai muuten samasta perusteesta johtuvia saatavia. Näin on yleensä silloinkin, kun saatava on erääntynyt useassa erässä. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se ei ollut yhdistänyt samaa saatavaa koskevia maksueriä samaan maksuvaatimukseen saatavaa periessään, ja kun se oli aiheuttanut näin velalliselle tarpeettomia kuluja.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/5269/05.11.11/2014
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: saatavien yhdistäminen, perintäkulut, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 15.6.2015

  • Velalliselle oli toimitettu neljästä eri kuluttajasaatavasta kustakin vähintään yksi maksuvaatimus. Maksuvaatimukset oli päivätty 27.2.2014 ja 13.5.2014 välisenä aikana, ja kaikissa saatavissa velkoja ja velallinen olivat samat. Maksuvaatimuksissa olevista päivämääristä kävi ilmi, että ainakin 21.3.2014 lähetetyt kaksi erillistä maksuvaatimusta olisi ollut mahdollista yhdistää, samoin kuin 12.5.2014 ja 13.5.2014 lähetetyt maksuvaatimukset. Tällöin olisi ollut myös mahdollista yhdistää kaikki saatavat samaan maksuvaatimukseen. Perintäyhtiö oli toiminut lain ja hyvän perintätavan vastaisesti periessään erillisillä maksuvaatimuksilla saatavia, jotka olisivat tarpeettomien perintäkulujen välttämiseksi olleet kirjeperinnässä yhdistettävissä.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7614/05.11.11/2015
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: saatavien yhdistäminen, yrityssaatava, perintäkulut
Päätöspäivä: 13.11.2015

  • Perintäyhtiö oli toimittanut velallisyritykselle kaksi 31.8.2015 päivättyä maksuvaatimusta koskien vakuutussopimukseen perustuvia saatavia. Perintäyhtiön mukaan saatavia ei ollut yhdistetty samaan maksuvaatimukseen, koska kyse oli suoraan ulosottokelpoisista saatavista, joista toimeksiantantaja hoitaa itse jatkotoimenpiteet ulosottovaiheessa, ja perintä ulosotossa tapahtuu lasku- eli vakuutuskausikohtaisesti. Perintäyhtiö oli lisäksi todennut, että vapaaehtoisen perinnän rytmi on niin nopea, ettei yhdistäminen tule kyseeseen. Aluehallintovirasto katsoi, että saman velkojan samaa velallista koskevat saatavat on mahdollisuuksien mukaan yhdistettävä myös yrityssaatavien perinnässä. Yksinomaan ulosottomenettelyyn tai perinnän rytmitykseen liittyvät syyt eivät myöskään ole riittäviä perusteita lähettää erillisiä maksuvaatimuksia saman velkojan samasta perusteesta johtuville saataville. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti aiheuttamalla velalliselle tarpeettomia kuluja, kun se oli lähettänyt velalliselle samana päivänä kaksi erillistä saman velkojan samanlaista perustetta koskevaa maksullista maksuvaatimusta.

Maksuaika

Perintälain 10 b §:n mukaan maksumuistutuksesta saa vaatia velalliselta perintäkuluja vain, jos saatavasta on vähintään 14 päivää ennen sen erääntymistä lähetetty velalliselle lasku tai muu erääntymisilmoitus ja erääntymisestä on ennen maksumuistutuksen lähettämisestä kulunut vähintään 14 päivää. Uudesta maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta saa vaatia perintäkuluja velalliselta vain, jos edellisen maksumuistutuksen tai maksuvaatimuksen lähettämisestä on kulunut 14 päivää.

Muihin kuin kuluttajasaataviin ei sovelleta perintälain 10 b §:ssä säädettyjä perintäkulujen veloittamista koskevia ajallisia rajoituksia. Yrityssaatavaa perittäessä saatavan vaatimista suoritettavaksi jopa heti ei myöskään voida pitää hyvän perintätavan vastaisena, mitä perintälain esitöissä on perusteltu sillä, että liikesuhteissa perinnän nopeus ja tehokkuus voi olla velkojalle ensiarvoisen tärkeää. Aluehallintoviraston ratkaisukäytännön mukaisesti velalliselle on kuitenkin varattava aina riittävä aika maksusuorituksen ja huomautuksen tekemiseen.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/5257/2017                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksuaika, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 25.4.2018

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle kolme maksuvaatimusta, joissa kaikissa oli 10 päivää maksuvaatimuksen päiväyksen ja maksuvaatimuksen eräpäivän välillä. Kuluttaja-asiamiehen hyvän perintätavan linjauksen mukaisesti velalliselle tulee jäädä 10 päivän reagointiaika maksuvaatimuksen saapumisesta – ei siis perintäkirjeen päiväyksestä. Aluehallintovirasto kiinnitti perintäyhtiön huomiota kuluttaja-asiamiehen linjaukseen velalliselle jäävästä reagointiajasta.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/13637/2018                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: riittävä aika maksusuorituksen tekemiseksi, yrityssaatava
Päätöspäivä: 15.3.2019

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle maksumuistutuksen päivättynä 21.6.2018 ja eräpäivällä 28.6.2018. Perintäyhtiön selvityksen mukaan jakelusopimusten sopimusehtojen puitteissa oli mahdollista, että sen lähettämä maksumuistutus olisi saapunut velalliselle jopa vasta päivää ennen eräpäivää. Aluehallintovirasto kiinnitti perintäyhtiön huomiota, että velallisille tulee varata riittävästi aikaa huomautusten tai maksusuorituksen tekemiseen perintäkirjeen saapumisen ja perintäkirjeen eräpäivän välillä.

Riitautetun saatavan perintä

Perintälain 4 b §:n 1 ja 2 momentin mukaan tämän lain mukaista perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Perintää saa kiistämisestä huolimatta jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen. Perintälain 4 b §:ää koskevissa esitöissä (HE 57/2012 vp) on lisäksi todettu, että jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa esittämättä kiistämiselle perustetta, hyvään perintätapaan kuuluu, että kiistämisen perustetta tiedustellaan velalliselta. Jos velallinen esittää kiistämisensä perusteen niin epäselvästi tai ylimalkaisesti, että kiistämisen aiheellisuutta on sen perusteella mahdotonta arvioida, hyvään perintätapaan kuuluu, että velallista pyydetään täsmentämään kiistämisen perustetta. Jos velallinen vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen, hyvään perintätapaan kuuluu, että velalliselle perintää jatkettaessa ilmoitetaan, miksi hänen esittämänsä peruste on asiaan vaikuttamaton.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/6870/2017                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: riitautetun saatavan perintä, kuluttajasaatava + tietojen antaminen velalliselle
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Ilmoittaja oli useaan otteeseen esittänyt väitteen siitä, että hän oli maksanut saatavan tai saatavia toimeksiantajalle jo vuonna 2010. Ilmoittaja ei ollut kuitenkaan toimittanut maksutositteita väitteidensä tueksi. Aluehallintovirasto katsoi, että jos velallinen tekee perintätoimistolle väitteen siitä, että saatava on suoritettu jo velkojalle, perintätoimistolla on velvollisuus keskeyttää perintä asian selvittämisen ajaksi. Perintätoimiston tulee pyytää toimeksiantajalta selvitys velallisen väitettä koskien. Mikäli asiaan ei näin saada selvyyttä, eikä velallinen toimita näyttöä väitteensä tueksi, perintää voidaan jatkaa. Tällöin velalliselle on hyvän perintätavan mukaisesti kerrottava perintää jatkettaessa, miksi hänen esittämänsä peruste on asiaan vaikuttamaton. Perintäyhtiö ei ollut aluehallintovirastolle toimitettujen asiakirjojen perusteella keskeyttänyt saatavan perintää velallisen maksuväitettä koskevan selvittelyn ajaksi. Perintäyhtiö ei ollut aluehallintovirastolle toimitettujen asiakirjojen perusteella myöskään pyytänyt toimeksiantajalta selvitystä saataville kertyneistä suorituksista. Ilmoittajalle ei oltu myöskään reklamaatioiden jälkeen lähetetyissä maksuvaatimuksissa kerrottu, miksi ilmoittajan esittämällä riitautuksella ei ollut vaikutusta perinnän jatkamiseen. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti riitautetun saatavan perinnän osalta.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/9747/2017                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: riitautetun saatavan perintä, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle maksuvaatimuksen saatavasta, mistä ilmoittaja oli reklamoinut 8.6.2017. Velallinen katsoi, että saatava oli aiheeton, koska hän ei ollut tehnyt saatavan perusteena olevaa tilaussopimusta. Perintäyhtiö oli lopettanut saatavan perinnän reklamaation johdosta. Perintäyhtiö oli lähettänyt 25.9.2017 velalliselle uuden maksuvaatimuksen saman toimeksiantajan saatavasta, mistä velallinen oli reklamoinut 6.10.2017. Velallinen totesi, että saatava oli aiheeton, koska hän ei ollut tehnyt väitettyä tilaussopimusta. Aluehallintoviraston saaman selvityksen perusteella maksuvaatimukset perustuivat tosiasiassa samaan väitettyyn tilaussopimukseen, jonka perusteella uusia tuotteita oli lähetetty tietyin väliajoin velalliselle. Aluehallintovirasto katsoi, että velallinen oli riitauttanut 8.6.2017 toimeksiantajan saatavan perusteen. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti perimällä riitautettua saatavaa sen lähettäessä uuden samaan sopimukseen perustuvan maksuvaatimuksen, vaikka velallinen oli perustellusti riitauttanut saatavan perusteen jo aiemmin.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/16117/2018                                             Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: perintälupa peruutettu (ei lainvoimainen)
Asiasanat: riitautetun saatavan perintä, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 31.12.2018

  • Velallinen riitautti perintäyhtiön perimät saatavat 13.8.2018 ilmoittaen, että hän epäili saatavien perustetta ja katsoi, että saatavat olisivat joka tapauksessa vanhentuneita. Perintäyhtiö katsoi, että saatavien vanhentuminen oli katkaistu kirjeitse, eikä saatavia oltu aikaisemmin kiistetty. Perintäyhtiö toi esille näkemyksensä, jonka mukaan saatava tulisi kiistää kohtuullisen ajan kuluessa. Perintäyhtiö oli ilmoittanut jatkavansa saatavien perintää. Velallinen oli sittemmin ilmoittanut riitauttavansa saatavat 15.8.2018, 19.8.2018, 27.8.2018, 29.8.2019 ja 22.10.2018. Perintäyhtiö torjui riitautusyritykset. Aluehallintovirasto totesi, ettei perintäyhtiön velalliselle ilmoittama peruste riitautuksen kohtuullisesta ajasta ollut sellainen, minkä johdosta perintää saisi kiistämisestä huolimatta jatkaa riitautuksen ilmeisen perusteettomuuden nojalla. Aluehallintovirasto totesi, että myös ratkaisematon erimielisyys saatavan vanhentumisesta johtaa perintälain esitöissä lausutun mukaisesti saatavan riidanalaisuuteen, jolloin asia tulee viimekädessä ratkaista tuomioistuimessa. Siltä osin kuin perintäyhtiö vetosi saatavan osittaiseen suorittamiseen aiemmin, aluehallintovirasto katsoi, että myös tällaisissa tilanteissa maksuvelvollisuus tulee viimekädessä saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos velallinen perustellusti kiistää saatavan oikeellisuuden. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli toiminut lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jatkaessaan saatavien vapaaehtoista perintää velallisen riitautusten jälkeen.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/7581/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksuvelvollisuuden kiistäminen, pysäköinninvalvontamaksu, reklamaatio, näyttötaakka, riitautettu saatava
Päätöspäivä: 28.1.2015

  • Velallinen oli kiistänyt ajaneensa autoa silloin, kun ns. yksityinen pysäköinninvalvontamaksu oli annettu. Velallinen oli reklamoinut asiasta perintäyhtiölle. Perintäyhtiö oli reklamaation johdosta ensin keskeyttänyt perinnän, mutta jatkanut perintää sen jälkeen, kun toimeksiantaja oli ilmoittanut reklamaation olevan aiheeton. Aluehallintovirasto totesi, että korkeimman oikeuden (KKO 2010:23) ratkaisu ei muuttanut näyttötaakan selvittämisvastuuta ajoneuvon haltijalle; yksityisen pysäköinninvalvojan ja sen lukuun toimivan perintäyhtiön on edelleen pystyttävä näyttämään, kuka ajoneuvoa on kuljettanut. Kun saatava oli tullut ilmoittajan esittämien perusteiden johdosta epäselväksi ja riitaiseksi, perintäyhtiö ei olisi saanut jatkaa saatavan vapaaehtoista perintää. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jatkaessaan perintää siitä huolimatta, että saatavan maksuvelvollisuus oli perustellusti kiistetty.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/3513/05.11.11/2015
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksuvelvollisuuden kiistäminen, reklamaatio, riitautettu saatava
Päätöspäivä: 28.9.2015

  • Velallinen oli reklamoinut perintäyhtiötä. Reklamaatiossa kiistettiin, että velallinen olisi tehnyt alkuperäisen velkojan kanssa mitään sopimusta. Velallinen oli lisäksi lähettänyt alkuperäiselle velkojalle irtisanomisilmoitukset. Perintäyhtiön mukaan sopimus oli määräaikainen, joten se ei ollut irtisanottavissa.  Aluehallintovirasto katsoi, että saatava oli tullut velallisen reklamaation johdosta riitaiseksi. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jatkaessaan saatavan vapaaehtoista perintää, kun perintäyhtiö oli maksuvelvollisuuden kiistämisen jälkeen lähettänyt velalliselle maksuvaatimuksen.

Liikasuorituksen palauttaminen velalliselle

Perintälain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle esimerkiksi kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja. Ammattimaisen perijän on myös erityisesti otettava huomioon velallisen oikeudet huolimatta siitä, että toimeksiantaja on velkoja.

Velallinen saattaa joskus maksaa saman laskun kahteen kertaan tai muuten suuremman summan kuin oli tarkoitus. Tällaisen aiheettoman tai ylisuuren maksun saanut taho on velvollinen palauttamaan saamansa liikasuorituksen. Velallisen tekemän liikasuorituksen osalta hyvään perintätapaan kuuluu ensinnäkin, että velkojan tai perintätoimiston tulee ilman aiheetonta viivytystä palauttaa velalliselle tämän tekemä ylimääräinen suoritus.

Toiseksi hyvä perintätapa edellyttää, että velkojan tai perintätoimiston on palautettava velalliselle tämän tekemä liikasuoritus kustannuksitta, mikäli velallisen suoritus on johtunut velkojan tai perintätoimiston virheestä. Jos taas aiheeton suoritus tai ylisuuri maksu on seurausta velallisen omasta huolimattomuudesta, velkoja tai perintätoimisto voi periä velalliselta liikasuorituksen palauttamisesta aiheutuvat kohtuulliset kulut.

Perintätoimisto voi jättää velallisen liikasuorituksen palauttamatta ja käyttää liikasuorituksen velallisen muiden velkojen maksuun ainoastaan siinä tapauksessa, että velallinen on antanut tähän nimenomaisen suostumuksensa.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/10534/05.11.11/2014
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: liikasuoritus, palauttaminen
Päätöspäivä: 19.8.2015

  • Ilmoittaja oli vahingossa maksanut laskun (80,79 euroa) kahteen kertaan perintäyhtiölle. Perintäyhtiö ei ollut palauttanut liikaa suoritettua määrää ilmoittajalle. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli toiminut lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jättäessään palauttamatta liikasuorituksen ilmoittajalle. Perintäyhtiö oli voinut päätellä sille tehtyjen suoritusten perusteella, että ilmoittaja oli vahingossa maksanut saatavan kahteen kertaan. Perintäyhtiön olisi pitänyt palauttaa varat ilmoittajalle siltä osin kuin ilmoittajan suoritus ylitti alkuperäisen velan, sen perintäkulut ja liikasuorituksen kohtuulliset palautuskustannukset.

============================================

Diaarinumero: ESAVI/8119/05.11.11/2016                                                            
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: liikasuoritus, palauttaminen, yrityssaatava
Päätöspäivä: 20.1.2017

  • Ilmoittaja oli vahingossa maksanut perinnässä olevan saatavan sekä velkoja A:lle että perintäyhtiölle. Ilmoittaja oli maksanut perinnässä ollutta saatavaa liikaa 452,98 euroa. Perintäyhtiö oli käyttänyt ilmoittajan tekemän liikasuorituksen osasuoritukseksi ilmoittajan velkoja B:ltä olevaan saatavaan. Ilmoittajalta ei oltu pyydetty lupaa liikasuorituksen käyttöön eri saatavan maksuun. Perintäyhtiön asian johdosta antamassa selvityksessä todettiin, että ilmoittajalla olisi ollut mahdollisuus pyytää liikasuorituksen palauttamista. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, ettei velallisella ole velvollisuutta erikseen pyytää liikasuorituksen palauttamista perintäyhtiöltä eikä liikasuorituksen palauttaminen voi riippua siitä, havaitseeko velallinen tehneensä liiallisen suorituksen vai ei. Perintäyhtiön todettiin menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti jättäessään palauttamatta liikasuorituksen velalliselle ja käyttäessään sen eri perusteesta olevan saatavan maksuksi kysymättä lupaa ilmoittajalta.

Maksujärjestelyt

Perintälain 4 § 1 momentin mukaan perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Velvollisuus koskee sekä velkojia että toimeksisaajia. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/2012 vp) vastuullisuusvaatimuksen sisältöä on täsmennetty toteamalla, että velkojilla ei ole velvollisuutta suostua ehdotettuihin maksujärjestelyihin. Toisaalta myöskään järjestelmällistä kieltäytymistä ei voida pitää velallisen kannalta asianmukaisena. Velkojan tulee aina tapauskohtaisesti arvioida, voidaanko maksujärjestelyä pitää olosuhteisiin nähden kohtuullisena, sekä mahdollisuuksien mukaan pyrkiä sovinnolliseen ratkaisuun. Velallisen kanssa tehtävien maksusuunnitelmien on myös oltava realistisia velallisen maksukykyyn nähden. Maksujärjestelyille voidaan lisäksi asettaa yrityssaatavien perinnässä tiukemmat edellytykset kuin kuluttajasaatavien perinnässä.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/7032/05.11.11/2014
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksujärjestely, maksusopimus
Päätöspäivä: 16.6.2015

  • Velallinen oli 14.7.2014 tiedustellut sähköpostitse perintäyhtiöltä, voitaisiinko yrityssaatavalle sopia maksujärjestely. Perintäyhtiö oli 15.7.2014 vastannut maksusopimuksen olevan mahdollinen ja kysynyt velalliselta, kuinka hän maksaisi saatavan. Velallinen oli ehdottanut maksuaikatauluksi neljää erää ja luullut maksusopimuksen syntyneen, kun hänen lähettämäänsä viestiin ei ollut vastattu. Velallinen oli kuitenkin saanut perintäyhtiöltä 23.7.2014 päivätyn tratan. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön vastaamatta jättämisen seurauksena velalliselle oli perustellusti voinut syntyä käsitys, että maksusopimus oli syntynyt. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti maksujärjestelystä sopimisen yhteydessä.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/3700/05.11.11/2016                                                             
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: maksujärjestely, maksusopimus, yrityssaatava 
Päätöspäivä: 19.12.2016

  • Velallinen oli ottanut yhteyttä perintäyhtiöön sopiakseen maksujärjestelyistä. Velallinen oli ehdottanut saatavien maksamista viidessä erässä. Perintäyhtiön edustaja oli vastannut velalliselle, että vakuutusasioissa maksuaikaa voidaan myöntää vain alle kaksi kuukautta ja tiedustellut velalliselta mitkä päivät sopivat maksupäiviksi. Velallinen oli vastausviestissään ilmoittanut hänelle sopivat maksupäivät. Edellä mainitusta huolimatta perintäyhtiö oli lähettänyt molempien saatavien osalta velalliselle tratan. Perintäyhtiö ei antamansa selvityksen mukaan ollut saanut velalliselta vastausta viestiin, jossa häneltä tiedusteltiin maksupäiviä saataville, joten perintäyhtiö oli olettanut, ettei hän ollut hyväksynyt perintäyhtiön ehdottamaa kahden kuukauden maksuaikaa. Velallinen toimitti aluehallintovirastolle näytön siitä, että hän oli vastannut perintäyhtiön tiedusteluun sopivista maksupäivistä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli toiminut huolimattomasti jättäessään vastaamatta velallisen viestiin, jolloin velalliselle on saattanut jäädä virheellinen kuva siitä, että maksusopimus olisi syntynyt.

Trattaperintä

Perintälain 7 §:n mukaan maksukehotusta, jossa vaaditaan maksua määräajassa uhalla, että kehotuksen noudattamatta jättäminen julkaistaan tai merkitään luottotietorekisteriin (tratta) saa käyttää vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi. Trattaa ei saa koskaan käyttää kuluttajasaatavan perimiseksi.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/3491/05.11.11/2014
Päätös: varoitus
Asiasanat: tratta, riitautettu saatava, yrityssaatava, reklamaatio
Päätöspäivä: 2.12.2014

  •  Perintäyhtiö oli jatkanut yrityssaatavan perintää siitä huolimatta, että velallinen oli reklamoinut sekä perintäyhtiölle että sen toimeksiantajalle. Ilmoittaja oli reklamaatiossaan kiistänyt velkasuhteen perustana olevan sopimussuhteen olemassaolon. Toimeksiantaja oli ilmoittanut saatavan olevan aiheellinen vedoten siihen, että velkasuhteen perustana oleva sopimussuhde oli olemassa eikä sopimusta ollut irtisanottu ajoissa. Perintäyhtiö oli jatkanut perintää selvityksen saatuaan, mutta keskeyttänyt perinnän aina vastaanotettuaan reklamaation. Aluehallintovirasto katsoi, että velallisen toistuvista reklamaatioista johtuen perintäyhtiö ei voinut pitää saatavaa selvänä ja riidattomana. Perintäyhtiön olisi pitänyt pyytää toimeksiantajalta lisäselvitystä velan perustana olevasta sopimuksesta. Perintäyhtiö oli lähettänyt ilmoittajalle tratan, jota voidaan käyttää ainoastaan selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti antamalla julkisuusuhkaisen maksukehotuksen riitaista saatavaa koskien.

Tietojen antaminen velalliselle

Perintälain 4 a §:n mukaan velallisella on pyynnöstä oikeus saada velkojalta maksutta ajantasainen tieto velkojensa kokonaismäärästä ja perusteista, erittely maksamattomista veloista ja niiden lyhennyksistä sekä selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä. Kuluttaja-asiamiehen kuluttajaperintää koskevissa linjauksissa (Kuluttajaperinnän valvonnassa esiin nousseita asioita 16.12.2007 ja Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä 2014) on katsottu, että edellä todettu tiedonantovelvollisuus koskee myös perintätoimistoja. Kuluttaja-asiamiehen hyvää perintätapaa koskevassa linjauksessa on todettu, ettei velalliselle saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa viivyttelemällä tietojen antamisessa. Aluehallintovirasto on valvontakäytännössään lisäksi katsonut, että hyvä perintätapa edellyttää, että velalliselle annetaan tämän pyynnöstä selvitys siitä, mihin toimenpiteisiin ja kulueriin perintäkuluvaatimus perustuu. Yleisluontoinen listaus perintäkuluihin yleisesti vaikuttavista tekijöistä ei ole tällainen selvitys vaan velalliselle on annettava selvitys niistä toimenpiteistä, joita kyseisen saatavan perinnässä on tosiasiassa tehty.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/6870/2017                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: tietojen antaminen velalliselle, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Velallinen oli pyytänyt perintäyhtiöltä tietoa saatavasta, muun ohella alkuperäisiä laskuja, perintähistorian tietoja sekä kopioita hänelle lähetetyistä perintäkirjeistä. Velallinen oli käsityksensä mukaan maksanut jo saatavan ja halusi pyytämiensä tietojen perusteella arvioida saatavan perinnän lainmukaisuuden. Perintäyhtiö kertoi aluehallintovirastolle selvityksessään jo toimittaneensa velalliselle tämän pyytämät tiedot. Aluehallintovirasto katsoi, että dokumentaatio, johon perintäyhtiö viittasi ei täyttänyt sisällöltään perintälain 4 a §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta. Perintäyhtiö ei ollut myöskään vastannut ilmoittajalle mitään koskien alkuperäisiä laskuja, vaikka ilmoittaja oli nimenomaisesti todennut tarvitsevansa tietoja selvittääkseen, onko saatavat jo maksettu. Aluehallintovirasto totesi, ettei perintäyhtiöllä ole velvollisuutta toimittaa alkuperäisiä laskuja velalliselle perintälain 4 a §:n nojalla. Aluehallintovirasto katsoi, että jos perintäyhtiöllä ei ollut laskuja hallussaan, perintäyhtiön olisi tullut ohjeistaa velallista pyytämään laskut tai laskujen tarkemmat tiedot toimeksiantajalta. Jos perintätoimistolla on lasku hallussaan, sen voi toimittaa velalliselle tämän pyynnöstä tai perintätoimisto voi ohjata pyynnön toimeksiantajalle. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se ei ollut antanut velalliselle tämän pyynnöstä selvitystä asiassa tehdyistä perintätoimenpiteistä perintälain 4 a §:n mukaisesti sekä jättäessään vastaamatta velallisen tietopyyntöön koskien alkuperäisiä laskuja.

Saatavan oikeellisuuden selvittäminen

Perintälain 4 §:n mukaan saatavien perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Hyvä perintätapa edellyttää, että ammattimainen perintätoiminnan harjoittaja ottaa erityisesti huomioon velallisen oikeudet. Ammattiperijän erityiseen huolellisuusvelvoitteeseen sisältyy muun ohella sellaisista toimeksiantoa koskevista perusasioista varmistuminen, joiden selvittäminen voi tapahtua kohtuullisen vaivattomasti. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, ettei lainvastaisia tai selvästi perusteettomia saatavia tule ottaa perittäväksi. Hyvään perintätapaan ei kuitenkaan ole katsottu kuuluvan, että perintätoiminnan harjoittajalla olisi yleinen velvollisuus ryhtyä selvittämään saatavan oikeellisuutta.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/9747/2017                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: saatavan oikeellisuuden selvittäminen, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintäyhtiö oli perinyt sellaisen toimeksiantajan saatavia, jonka toimeksiannoista 1558 kappaletta perintäyhtiö oli lopettanut velallisten riitautusten johdosta sekä 1048 kappaletta toimeksiantaja oli peruuttanut velallisten riitautusten johdosta. Yhdenkään saatavan osalta ei oltu siirrytty oikeudelliseen perintään. Euroopan kuluttajakeskus oli tiedottanut runsaista valituksista koskien toimeksiantajan saatavia. Yhteydenottojen perusteella kuluttajille useissa Euroopan maissa oli lähetetty laskuja tuotteista, joita he eivät olleet tilanneet. Perintäyhtiö katsoi, että kyse oli yksittäisistä kuluttajasaatavista, eikä toimeksiantajan saatavia voitu kategorisesti pitää selvästi perusteettomina. Aluehallintovirasto katsoi, että lukuisat reklamaatiot ja epäselvyydet saatavien perusteissa sekä kuluttajaviranomaisen huomiot antoivat perintätoimistolle perusteen epäillä kyseisen toimeksiantajan samankaltaisten saatavien perusteiden oikeellisuutta. Perintätoimiston tuli ammattiperijän erityisen huolellisuusvelvoitteen mukaisesti selvittää saatavan perusteen oikeellisuus ennen perintätoimiin ryhtymistä. Aluehallintovirasto totesi, että perintätoimisto voi varmistua saatavan perusteen oikeellisuudesta esimerkiksi pyytämällä toimeksiantajalta saatavan tilausta koskevan sopimuksen nähtäväkseen tai puhelunauhoitteen kuunneltavakseen. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se ei ollut selvittänyt toimeksiantajan saatavan perusteen oikeellisuutta ennen perintään ryhtymistä, vaikka perintäyhtiön tiedossa oli ollut toimeksiantajan samankaltaisten saatavien perusteisiin liittyvät epäselvyydet.

Osoitetietojen selvittäminen

Ammattimaisen perijän on noudatettava toiminnassaan erityistä huolellisuutta. Erityiseen huolellisuusvelvollisuuteen sisältyy muun muassa se, perintätoimintaa harjoittavan on ennen perintään ryhtymistä varmistuttava niistä keskeisistä perintätoimeksiantoa koskevista perusasioista, joiden selvittäminen voi tapahtua kohtuullisen vaivattomasti. Perintälain 5 §:ää koskevissa esitöissä (HE 199/1996 vp) on kuitenkin todettu, että velkojalla tai toimeksisaajalla ei ole velvollisuutta ryhtyä oma-aloitteisesti selvittämään mahdollisia osoitteenmuutoksia, vaan maksuvaatimus voidaan lähettää velallisen viimeksi ilmoittamaan osoitteeseen. Aluehallintovirasto on ratkaisukäytännössään lisäksi todennut, että osoitetiedot tulee kuitenkin tarkistaa ennen perinnän jatkamista, mikäli osoitetietojen paikkansapitävyyttä on syytä epäillä esimerkiksi tietojen ristiriitaisuuden vuoksi. Säännöksen esitöissä (HE 57/2012 vp) on lisäksi todettu, että jos postitse lähetetty maksuvaatimus palautuu lähettäjälle osoitetietojen virheellisyyden vuoksi, hyvään perintätapaan kuuluu, että velkoja pyrkii mahdollisuuksien mukaan selvittämään velallisen oikean osoitteen ja lähettää maksuvaatimuksen siihen tai käyttää jotakin muuta keinoa sen varmistamiseen, että maksuvaatimus tosiasiassa tulee velallisen tietoon.

Julkisuusuhkaisen maksukehotuksen eli tratan käyttäminen edellyttää perintäyhtiöltä erityistä huolellisuutta, sillä virheellisesti ja aiheettomasti protestoidusta tratasta voi koitua huomattavaa taloudellista vahinkoa ja kohtuuttomia seurauksia velallisyhtiölle. Trattaperinnän erityinen huolellisuusvelvoite edellyttää muun ohella, että perintäyhtiö tarkistaa ennen perintään ryhtymistä velallisyhtiön osoitetiedot. Perintäyhtiö voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että velallisyhtiön kaupparekisteriin merkitty osoite on oikea. Mikäli perintäyhtiö käyttää toimeksiantajan ilmoittamaa osoitetta, joka poikkeaa velallisyhtiön kaupparekisteritiedoista, perintäyhtiön tulisi varmistaa toimeksiantajalta tai velalliselta, että osoite on oikea. Mikäli velallisyhtiö on erikseen ilmoittanut toimeksiantajalle tai perintäyhtiölle velallisyhtiön osoitteen, on perintäyhtiön lähtökohtaisesti käytettävä velallisyhtiön ilmoittamaa osoitetta, jos sitä voidaan edelleen pitää luotettavana huomioon ottaen mm. sen, kuinka vanhasta tiedosta on kysymys.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/1265/2018                                              Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: varoitus
Asiasanat: osoitetietojen selvittäminen, kuluttajasaatava
Päätöspäivä: 13.6.2018

  • Perintäyhtiö oli vastaanottanut osoitetiedot toimeksiantajalta perintätoimeksiannon yhteydessä. Perintäyhtiö oli lähettänyt perintäkirjeet tietoonsa tulleeseen osoitteeseen, joka oli kuitenkin puutteellinen, kun siinä oli ilmoitettu ainoastaan tien nimi ilman asunnon numeroa. Aluehallintovirasto katsoi, että vaikka perintätoimisto voi lähtökohtaisesti luottaa toimeksiantajalta saamaansa osoitetietoon, perintätoimiston on pyrittävä selvittämään velallisen oikea osoite, mikäli toimeksiantajan ilmoittama osoitetieto on puutteellinen tai ristiriitainen. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön toimineen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti lähettäessään velalliselle perintäkirjeitä puutteellisella osoitetiedolla sekä jatkanut perintäkirjeiden lähettämistä virheelliseen osoitteeseen senkin jälkeen, kun velallinen oli ollut asiasta yhteydessä perintäyhtiöön.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/12620/2017                                             Uusi (lisätty 24.6.2019)
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: osoitetietojen selvittäminen
Päätöspäivä: 28.9.2018

  • Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle maksuvaatimukset 4.5.2016 ja 23.5.2016 toimeksisaajalta saamaansa osoitteeseen. Osoite oli velallisen edellinen osoite. Perintäyhtiö sai tietoonsa velallisen uuden osoitteen 7.7.2016. Perintäyhtiö lähetti velallisen uuteen osoitteeseen uuden maksuvaatimuksen sekä samana päivänä laittoi vireille haastehakemuksen käräjäoikeudessa. Ottaen huomioon, että perintäyhtiö oli ennen kanteen vireille tuloa saanut tietää sen aiemmin lähettämien maksuvaatimusten lähteneen virheelliseen osoitteeseen, perintäyhtiön olisi tässä vaiheessa tullut varmistua siitä, että velallinen on vastaanottanut maksuvaatimukset lähettämällä uuden maksuvaatimuksen oikeaan osoitteeseen ennen kanteen vireille laittamista tai muita yhteystietoja käyttämällä varmistua, että velallinen on ollut tietoinen maksamattomista saatavista ja niistä lähetetyistä maksuvaatimuksista. Kun perintäyhtiö ei ollut näin menetellyt, se oli toiminut asiassa lain ja hyvän perintätavan vastaisesti.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/8605/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: osoitetiedot, yrityssaatava
Päätöspäivä: 26.1.2015

  • Ilmoittajalle (yritys) oli lähetetty toimeksiantajan ilmoittamaan väärään osoitteeseen kaksi maksuvaatimusta. Perintäyhtiö voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että toimeksiantajan ilmoittama velallisyhtiön osoite on oikea. Hyvään perintätapaan kuuluu, että perintäyhtiö tarkistaa ennen perintää ryhtymistä mm. velallisen tiedot ja pyytää tarvittaessa toimeksiantajalta lisäselvitystä, mikäli toimeksiantajan ilmoittamissa tiedoissa ilmenee epäselvyyksiä. Tässä tapauksessa siihen olisi ollut aihetta, sillä toimeksiantajan laskussa oli ilmoittajan oikea osoite, mutta maksuvaatimus oli lähetetty eri osoitteeseen. Osoite olisi pitänyt tarkistaa joko toimeksiantajalta tai esim. YTJ:stä. Perintäyhtiö oli menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti lähettäessään perintäkirjeet väärään osoitteeseen, koska sen olisi pitänyt huomata osoitteiden eroavuus.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/5719/05.11.11/2015
Päätös: varoitus
Asiasanat: osoitetiedot, yrityssaatava, tratta
Päätöspäivä: 15.10.2015

  • Perintäyhtiö oli toimittanut kolme perintäkirjettä, joista yksi oli tratta, toimeksiantajan ilmoittamaan, viimeksi tiedossa olleeseen osoitteeseen. Osoitetieto oli katuosoitteen osalta oikea, mutta kaupunki ja postinumero olivat virheelliset. Kirjeet eivät palautuneet perintäyhtiölle postista. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiön olisi ennen trattamenettelyyn ryhtymistä tullut tarkistaa velallisen kaupparekisteriin merkitty virallinen osoitetieto ja että perintäyhtiön olisi lisäksi tullut varmistaa toimeksiantajalta, oliko tämän ilmoittama velallisen osoite oikea, kun kaupparekisteriin merkitty velallisen osoite oli ollut ristiriidassa toimeksiantajan ilmoittaman osoitteen kanssa. Osoitetietojen ollessa ristiriidassa tietojen oikeellisuus olisi voitu varmistaa myös velallisyhtiöltä itseltään. Aluehallintovirasto katsoi perintäyhtiön menetelleen lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun ilmoittajan osoitetietoja ei ollut ennen trattaperintään ryhtymistä selvitetty riittävän huolellisesti.

Saatavan periminen väärältä henkilöltä

Ammattimaisen perijän on noudatettava toiminnassaan erityistä huolellisuutta. Erityiseen huolellisuusvelvollisuuteen sisältyy muun muassa se, perintätoimintaa harjoittavan on jo ennen perintään ryhtymistä varmistuttava niistä keskeisistä perintätoimeksiantoa koskevista perusasioista, joiden selvittäminen voi tapahtua kohtuullisen vaivattomasti. Myös perintälain 4 §:ssä säädettyyn hyvään perintätapaa kuuluu, että perintäyhtiö tarkistaa velallisen tiedot ennen perintään ryhtymistä ja pyytää tarvittaessa toimeksiantajalta (eli velkojalta) lisäselvitystä, mikäli toimeksiantajan ilmoittamissa tiedoissa ilmenee epäselvyyksiä.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/8304/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: väärä velallinen
Päätöspäivä: 20.2.2015

  • Henkilö oli aluehallintovirastolle tekemässään ilmoituksessa kertonut, että perintäyhtiö oli perinyt häneltä saatavaa, vaikka saatavan oikea velallinen oli hänen työnantajansa. Perintäyhtiö oli aluehallintovirastolle antamassaan selvityksessä kertonut, että saatavaa oli peritty ilmoittajalta erehdyksen vuoksi. Saatavan velallisena oli toimeksiannon ja alkuperäisten laskujen mukaan ilmoittajan työnantaja. Perintätoimet oli erehdyksessä kohdistettu ilmoittajaan, joka oli velallisyhtiön työntekijänä tehnyt saatavan perusteena olevan tavaratilauksen. Perintäyhtiön mukaan saatavan perintä oli kuitenkin ilmoittajan reklamaation johdosta keskeytetty ja asia selvitetty. Perinnän päättymisestä oli lähetetty ilmoittajalle kirjallinen peruutusilmoitus. Perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti laiminlyödessään erityisen huolellisuusvelvollisuutensa oikean velallisen selvittämiseksi.

Alaikäiseen kohdistuva perintä

Perintälain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä.

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999, holhoustoimilaki) mukaan alle 18-vuotias henkilö on vajaavaltainen. Alaikäisellä on holhoustoimilain mukaan oikeus ilman huoltajansa suostumusta tehdä ainoastaan oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Sen lisäksi alaikäisellä on kelpoisuus itse määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut. Alaikäinen voi lähtökohtaisesti tehdä vain käteiskauppoja, eikä alaikäinen voi holhoustoimilain mukaan edes huoltajansa suostumuksella ottaa muuta lainaa kuin valtion takaamaa opintolainaa.

Alaikäisen oikeustoimikelpoisuudelle asetettujen rajoitusten takia on poikkeuksellista, että alaikäiseen olisi ylipäänsä tarvetta kohdistaa perintätoimia. Tästä huolimatta esimerkiksi vahingonkorvaus- tai verovelvollisuuteen perustuvia saatavia voidaan periä alaikäiseltäkin. Alaikäiseen kohdistuvassa perinnässä on kuitenkin aina kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei perintätoimilla tarpeettomasti vaaranneta alaikäisen suojelun periaatteen toteutumista ja että perinnässä muutenkin kiinnitetään erityistä huomiota alaikäisen velallisen oikeuksiin. Ammattimaisen perintätoiminnan harjoittajalle asetettu erityinen huolellisuusvelvoite edellyttää perintäyhtiöltä muun muassa varmistumista sellaisista perintätoimeksiantoa koskevista perustiedoista, joiden selvittäminen voi tapahtua ilman kohtuutonta vaivaa. Alaikäisen velallisen kohdalla on keskeistä selvittää etenkin, onko perinnän kohdistaminen alaikäiseen oikeudellisesti perusteltua.

===========================================

Diaarinumero: ESAVI/6770/05.11.11/2013
Päätös: kiinnitetty huomiota
Asiasanat: alaikäinen, lapsi
Päätöspäivä: 30.5.2014

  • Aluehallintovirastolle toimitetun ilmoituksen mukaan perintäyhtiö oli kohdistanut perintätoimenpiteitä 9-vuotiaaseen henkilöön. Perintäyhtiön esittämät vaatimukset olivat perustuneet kaupungin kirjastosta lainattujen kirjojen myöhästymismaksuihin. Aluehallintovirasto katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella näytetyksi, että perintäyhtiö ei ollut ennen perintään ryhtymistä riittävästi varmistunut siitä, että perintätoimenpiteiden kohdistaminen 9-vuotiaaseen henkilöön oli tämän ikä huomioon ottaen oikeudellisesti perusteltua. Jättämällä selvittämättä tällaisen saatavaa koskevan perusasian perintäyhtiö oli laiminlyönyt sille kuuluvan erityisen huolellisuusvelvollisuuden. Perintäyhtiö oli siten menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti.

 

Päivitetty

Oikopolut

lait ja asetukset