Nukutus, kivunpoisto ja lopetus

Koe-eläinlaitoksilla on suosituksia nukutukseen ja kivunpoistoon liittyen. Aiheutettavan kivun arvioitu voimakkuus on pohjana kivunpoistolle. Kivunpoistoa tarvitaan tavallisesti kirurgisten operointien jälkeen, riippuen toimenpiteestä aiheutuvan kivun määrästä ja kestosta. Myös muihin tilanteisiin voi liittyä kipua ja siten kivunpoiston tarvetta, esimerkiksi joissain tautimalleissa. 

 

Nukutus

Koe-eläinlääkäreiden yhdistys FALAV on listannut lautakunnalle nukutusaineet, joiden käyttöön saattaa jyrsijöillä liittyä riskitekijöitä tai rajoituksia. Yleisesti suositellaan käytettäväksi muita kuin näitä aineita. Jos eläinkokeessa näitä kuitenkin on syytä käyttää, on käyttö  lupahakemuksessa perusteltava: 

         hiilidioksidi – ei suositella

         α-kloraloosi – vain terminaalianestesiassa

         kloraalihydraatti – vain terminaalianestesiassa

         tribromoetanoli (Avertin) – ei suositella

         uretaani – vain terminaalianestesiassa, karsinogeeninen

 

Kivunpoisto:  jyrsijät ja kanit

Kivunpoiston laatu ja tarvittava aika suunnitellaan ennen toimenpiteen suorittamista, ja kerrotaan hankelupahakemuksessa. Tavallisesti kivunpoisto toteutetaan rutiinisti tietyn aikaa operoinnin jälkeen kaikille eläimille, jonka jälkeen sitä jatketaan vielä, jos eläin osoittaa kivuliaisuuden merkkejä.

Kirurgisista toimenpiteistä aiheutuvan kivun määrä riippuu muunmuassa:

            - toimenpiteen laadusta ja paikasta

            - kudosvaurion suuruudesta ja kudostyypistä

            - toimenpiteen tekijän taidoista

            - pre- ja postoperatiivisesta hoidosta: paastotus, lisälämpö, ruuan ja veden saanti jne.

Käytettävät kivunpoistoaineet  ja kivunpoiston kesto on aina arvioitava tapauskohtaisesti, ottaen huomioon mm. eläimen yleiskunto ja  muut eläimelle tehtävät toimenpiteet, sekä seuraten eläinten toipumista. Eläimelle mahdollisesti aiheutuva kipu on pyrittävä estämään ennalta, pre-emptiivisesti. Toimivan kivunpoiston edellytys on, että kipulääkkeen vaikutus on päällä jatkuvasti. Tämä tarkoittaa riittävän tiheää annostelun toteuttamista. 

Esimerkkejä eri asteista kipua aiheuttavista toimenpiteistä:

* pienehköinä, vähäistä kipua tuottavina toimenpiteinä pidetään esimerkiksi pienen implantin, minipumpun tai vastaavan laittoa nahan alle, aivoihin tapahtuvia annosteluja tai elektrodin asennuksia, tai pinnallisten verisuonten kanylointeja.  Näiden yhteydessä riittää usein tulehduskipulääkkeen käyttö 1-2 vuorokautta.

* vähäistä suurempana kivun aiheuttajana pidetään esimerkiksi alkionsiirtoa, jonka toteuttaminen vaatii vatsaonteloon tunkeutumisen. 

* huomattavaa ja pitkään jatkuvaa kipua aiheuttavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi rintaontelon avauksen vaativat toimenpiteet, samoin vatsaontelon avauksen vaativat operoinnit, kun avaus on toteutettava laajana. Myös traumamalleihin ja luuhun kohdistuviin toimenpiteisiin liittyy usein huomattavaa ja pitkäkestoista kipua.  Näissä kipulääkitykseksi suositellaan yleensä opioidin ja tulehduskipulääkkeen yhteiskäyttöä sekä pitempää kipulääkitysaikaa.

Tavallisimmat jyrsijöillä ja kanilla käytettävät kivunpoistoaineet, annossuositukset, ja annostelutiheydet  on kerrottu taulukossa 1. Kivunpoistoaineen vaikutus vvoi vaihdella huomattavasti riippuen mm. eläinlajista, eläinkannasta, iästä, sukupuolesta, eläimen muusta kunnosta jne.

 

Taulukko 1. Tavallisimmat kivunpoistoaineet ja niiden annostelu (ref. Flecknell PA, Waterman-Pearson A, 2000)

 

 

Suositeltavat ohjeelliset kivunpoiston käyttöajat jyrsijöillä erilaisten toimenpiteiden jälkeen FALAV:n mukaan on kerrottu taulukossa 2.  Käytettävä aine ja käyttöaika riippuu operoinnin laadusta ja suuruudesta. Kivunpoistoa on jatkettava pitempään, jos eläin on kivulias.

 

Taulukko 2. Suositeltavat kivunpoiston käytön ajat jyrsijöillä erilaisten toimenpiteiden yhteydessä.

 

 Kivun seuranta

Eläimiä on aina seurattava yksilökohtaisesti kipua aiheuttavien toimenpiteiden jälkeen, myös silloin, kun kipulääkitys on annettu. Tällä varmistetaan, että kivunpoisto on riittävän tehokas. Mikäli eläin kokee huomattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä, tai jos eläimen kunto ei palaudu  hoidosta huolimatta, on eläin lopetettava tai koe keskeytettävä eläimen osalta. Eläinten  hyvinvoinnin seuranta ja lopetuskriteerit kerrotaan lupahakemuksessa mahdollisimman yksiselitteisesti. 

Lajikohtaisia kivun ja kärsimyksen merkkejä on esitelty esimerkiksi:

* ILAR Journal 41(2), Humane Endpoints in Animals used in Biomedical Research 2000.

* Humane Endpoints in Animal Experiments for Biomedical Research, Jones HRP, Oates J, Trussell BA 1998: An applied approach to the assessment of severity,  Proceedings of the international conference 22-25 November 1998, Zeist, The Netherlands, eds. Hendriksen CFM, Morto.

* Laboratory Animals, 28, 97-192,  FELASA Working Group on Pain and Distress 1994: Pain and distress in laboratory rodens and lagomorphs.

Lopetus

Pelkkä eläimen lopettaminen sallittuja lopetusmenetelmiä käyttäen ei edellytä hankelupaa. Asetuksen 564/2013 Liite 2 määrittelee sallitut lopetusmenetelmät eri lajeille. Näistä poikkeaminen edellyttää hankeluvan hakemista. Terminaalianestesiassa tehtäville toimenpiteille pitää aina hakea lupa.

Aiheesta yleensä:

* Flecknell PA 2016: Laboratory Animal Anaesthesia, 4th edition, Elsevier

* Laboratory Animal Medicine, 3E (Elsevier) Eds: Fox, Anderson, Otto, Pritchett-Corning, and Whary, 2015.

* Richard E. Fish, Peggy J. Danneman, Marilyn Brown, and Alicia Z. Karas, eds.: Anesthesia and Analgesia in Laboratory Animals, second edition, 2008

 

 

 

 

Päivitetty