Lausunnossaan Itä-Suomen aluehallintovirasto pitää tärkeänä, että
- sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja tulevaisuudessa hoidetaan riittävän kuntakoon puitteissa. Mikäli kuntarakennetta ei voida järjestää riittävän suureksi, voidaan isäntäkuntamallilla tuottaa palveluja tehokkaasti myös pienemmille kunnille.
- Esi- ja perusopetus sekä päivittäiset sosiaali- ja terveyspalvelut tulee turvata lähipalveluna asuinpaikasta riippumatta.
- Kuntalaisilla tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua palvelujen rakenne- ja muutosprosesseihin.
- Kolmannen sektorin (esimerkiksi järjestöjen) rooli tulee ottaa entistä vahvemmin mukaan palvelujen tuottamiseen erityisesti ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon ja syrjäytymiseen, kun palvelurakennetta kehitetään.
- Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävä tulee vastuuttaa peruskunnille. Jos sosiaali- ja terveydenhuollossa on luotu yhteistoiminta-alue, tulee sen tehdä riittävää yhteistyötä peruskuntien kanssa hyvinvointisuunnitelmissa.
- Erikoissairaanhoito on syytä järjestää riittävän laajalle asukaspohjalle, jotta palvelujen hyvä laatu ja tuottavuus toteutuvat.
- Palvelusetelit tulee jatkossa ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä asiakkaan valintamahdollisuuksien lisääjinä.
- Palvelurakenteita uudistettaessa tulee mahdollistaa myös maakunnallisen pienen ja keskisuuren hyvinvointiyrittäjyyden toimiminen, kun ylikansalliset yritykset kilpailevat yrittäjyydestä.
Itä-Suomen aluehallintovirasto painottaa, että valtion tulee huolehtia kansalaisten tasa-arvoisesta palvelujen saatavuudesta erilaisista toimintaympäristöistä huolimatta, kun uusia palvelurakenteita kehitetään. Selonteossa on jäänyt käsittelemättä, miten palvelujen tasapuolisuuden turvaaminen varmistetaan esimerkiksi valtakunnallisen valvonnan avulla.
Lukioverkon harventaminen on ongelmallista pienissä kunnissa ja harvaan asutuilla alueilla. Tukimuotoina tulisi kehittää esimerkiksi verkko-opetusta helpottamaan harvaan asuttujen alueiden opetusta.
Yhteispalveluissa valtion tehtävänä olevien palvelujen kustannusvastuu on yksiselitteisesti valtiolla, ja valtion tulee korvata kunnille valtion omien palvelujensa kustannukset yhteispalveluissa.
Ympäristön hyvinvointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, eikä pelkästään hyvinvointipalveluihin. Ihmisten ja eläinten hyvinvointi on jatkossa entistä enemmän ympäristön hyvinvointia.
Selonteossa on jäänyt turvallisuus -näkökulma vähäiselle huomiolle.. Turvallisuuden ja varautumisen kysymykset ovat haasteellisia, jos palvelurakenne on yhteistoimintarakenne -lähtöinen.
Lisätietoja: Neuvotteleva virkamies Tuula Kääriäinen, p. 0400 760 731.